Pintaakin Syvemmälle

Upeat kesäkelit ovat hellineet heti toukokuussa ja tuntuu kuin elettäisiin jo heinäkuuta. On siis aivan mahtavaa, kun koko kesä ja kesäloma on vielä edessäpäin! Kovin montaa kesää ei tule mieleen, jolloin jo toukokuussa olisin uinut näin paljon järvessä ilman märkäpukua. Aivan kuin olisi etelänlomalla, kun joka ilta on saanut lasten kanssa suunnata rannalle läträämään. Lapset osaavatkin jo pyytää tietylle rannalle ja usein suuntaammekin sinne missä on myös jätskiä myynnissä..jännä juttu 😋  On ihana nähdä omien lasten nauttivan vedessä leikkimisestä ja retkeilyntunteesta, kun viltti ja eväät ovat mukana. Välillä remutaan ja toisinaan istutaan sylissä lämmittelemässä pyyhkeen alla ja sitten taas leikit vedessä jatkuu. Minun tehtävä on olla rantavahtina, mutta välillä olen sitä vedestä käsin.  Lasten aito riemu on tuonut mieleen muistoja omista lapsuuden uintireissuista. Kun ajattelen silloista suhdettani veteen ja uimiseen, voin sanoa rakastaneeni vettä ja uimista aina ja lapsena

Aivan pakko kirjoitella tunnelmia vielä näin iltamyöhään! Olin hetki sitten uimassa toisiksi viimeistä treeniä harrasteporukassani ja oli kyllä niin mahtava uinti! Päivän sanaksi nousi itsensä ylittäminen ja totaalinen yllättäminen! Olen tuskaillut uidessani hengityksen kanssa. Vaikka toisinaan se sujuu suuremmin ajattelematta, huomasin taas tänään kuinka tärkeää on harjoittaa sitä välillä ajatuksen kanssa. Rento hengitys on minulle vieläkin hankalaa ja vaatii paljon uintia alle, että saan siihen jonkinlaisen automaation. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani totesin, on hengitysrytmi lipsunut toispuoleiseksi ja yleisin rytmini on joka 4. kerta oikealta. Volttikäännökset kuluttavat paljon happea ja käännöksen jälkeen on tullut kiire pinnalle hengittämään. Erityisen hankalalta on tuntunut jatkaa uintia käännöksestä, muutamalla vedolla, ennen ensimmäisen happen ottamamista. Illan treenissä tehtiin paljon sarjoja keskittyen hengitysrytmiin. Ensin uitiin 50m pätkiä ottaen happea joka 5.,

Kiirettä on pitänyt viimeisen viikon aikana. Kesä on tuonut mukanaan erilaisia askareita, niin sisällä, kuin tuolla ulkonakin ja nehän vievät aikaa mun kirjoittamiselta. Töissäkin on pitänyt kiirettä, että eipä ole ajattelulle tilaa myöskään siellä ollut. Tänään on sentään vapaapäivä, niin töistä, kuin uinnistakin ja päivä on kulunut maalaushommissa ulkona. Nyt kun on reilu tunti tässä "luppoaikaa", niin eikun tykittämään ajatuksia kiireesti paperille, josko iltaan mennessä olisi jotain valmista. Ajatuksia on taas noussut miljoona, mutta eniten mielenpäällä on viimeaikoina ollut uintitekniikka-asiat. Treenit ovat   viikko viikolta rankempia ja kovaa uimista on lisätty harjoitteluohjelmiin . Ei voi kun todeta, että on kyllä rankka laji ja itsensä äärimmilleen vieminen vaatii tahdonlujuutta. Tekee mieli luovuttaa, mutta kuitenkin jatkaa niillä raivonrippeillä, jotka vielä sisältä löytyy. Valmentajan tehtäväksi on jäänyt kannustaminen, jotta sarjat eivät jää kesken.  Edellisel

Havahduin ajatukseen, että syksyn kisoihin on enää vajaa puoli vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika on taas hurahtanut? Puoli vuotta kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta vielä on kovin keskeneräinen olo ja aika juoksee armotta eteenpäin, perässä on vain mentävä. Saatan suhtautua ensimmäisiin kisoihini turhan vakavasti, mutta haluan vain kokea olevani lokakuussa valmis, vaikka tarkoitus olisi vain voittaa itsensä ottamalla osaa ja saada hyvä kilpailukokemus. Tavoitteeksi olenkin asettanut ehjän suorituksen startista maaliin, kilpailutilanteen aiheuttamasta jännityksestä huolimatta. Valmius tarkoittaa minulle sitä, että voin kokea itseni varmaksi jokaisella osa-alueella uintisuorituksessa. Haluan tehdä asiat teknisesti oikein, vaikka masters-sarjan kilpailut ovat säännöiltään hiukan rennommat. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että kesä vietetään altaassa uintia parannellen. Töitä riittää uintitekniikan hiomisessa ja vauhdin lisäämisessä. Tekniikassa aion keskittyä käännösten ja st

Uintiharrastukseni myötä olen viimein saanut motivaation oman ruokavalion kriittisempään tarkasteluun, sillä tiedän että parannettavaa löytyy. Tavoitteenani on tämän vuoden sisällä siistiä ravintoa jota suuhuni kippaan. Motivaatio tähän on löytynyt enemmän sen kautta, että voisin hyvin ja jaksaisin tehdä harjoitukseni kunnolla. Ruokaremonttia olen yrittänyt jo useamman kerran, mutta aina se on kaatunut ruokavalion monimutkaisuuteen tai liikaan ankaruuteen. Tuolloin tavoite on ollut enemmän ulkonäkökeskeinen, kuin hyvinvointiin tai kehitykseen tähtäävä ja homma on kaatunut aina motivaation puutteeseen. Omat lapset  ja heidän ensimmäisten vuosien ruoka-allergiakamppailu on opettanut ajattelemaan sitä,  mitä meille nykyään tarjotaan ravinnoksi. Ruoka-allergiataistelussa opin tarkastelemaan kaupanhyllyjä ja ruokien sisältöjä. Huoli tarpeellisten ravintoaineiden saannista, kehittyvälle lapselle, oli kova. Paljon "jouduin" tekemään itse, jotta sain lapsille tarjottua tolkullist

Uinnin   olen aloittanut noin kolme vuotta sitten aikuisten uintitekniikkakurssilla. Ennen kurssia olin viittä vaille valmis mummouimari ja pian sain huomata, kuinka vähän tyylilläni oli tekemistä oikean uintitekniikan kanssa. Sainkin aloittaa uinnin opettelun alusta. Viimeiset pari vuotta olen uinut aikuisten harrasteryhmässä, jossa ei ole kilpailullisia tavoitteita, vaan  tärkeintä on ollut kunnon ylläpitäminen uimalla. Ryhmän ehdottomia vahvuuksia on ollut monipuolisuus harjoituksissa, hyvä ryhmähenki ja toisten vilpitön kannustaminen. Porukka onkin tullut tiiviiksi ja uimaan on ollut mukava mennä tuttuja tapaamaan. Ryhmän tasoerot ovat kuitenkin muodostuneet vuosien aikana isoksi ja olen kokenut, että minun on viimein aika mennä eteenpäin kehittyäkseni lisää. Päätänkin uintini kyseisessä ryhmässä tälle keväälle. Mieli on hiukan haikea, sillä ilman tätä harrasteporukkaa olisi ollut vaikeaa jatkaa lajia omin päin. Lyhyen uintihistoriani vuoksi, olen arastellut aikani osallistua ta

Kotiuduin hetki sitten hierojan pakeilta ja nyt unisena ja tukka pystyssä päätin kirjoittaa sanasen ajatuksista, joita kyseinen hierontakerta minussa herätti. Olin taas ongelmieni kanssa lähtökuopissa, kun anteeksi pyydellen kellahdin hierontapöydälle. Uinnin tuomat jumit tuntuivat jokapuolella kehoa ja huusivat kilvan apua. Viimeaikojen erityinen murhe, rangan liikkumattomuus, sai luvan saada helpotusta. Päätimmekin hierojani kanssa keskittyä avaamaan ranganjumeja, tuon puolentoistatunnin aikana, jonka hierontapöydällä vietin. Rintarankani oli kuin olikin tukossa noin kahdenkymmenen senttimetrin matkalta ja rintakehän joustavuus oli huono. Syvät selänlihakset laittoivat hierojani koville ja sainkin taas purra hammasta yhteen ja alistua pelkäämilleni rangan sekä muiden pikkunikamien rusautteluille. Pahimmat jumit saatiin auki ja kas kas, happikin kulkee taas paremmin! Hieronnan jälkeinen pökkyräinen, mutta hyvä olo laittoi minut tuumimaan tilannettani liikkuvuuden näkökulmasta. Olen

Nyt minä sen teen ja otan hypyn tuntemattomaan. Viimeinkin olen päättänyt kuunnella ääntä sisälläni, joka huutaen kehoittaa; - Anna mennä jo! Sen sijaan, että annan toisen, hiljaisen ja epävarman äänen myrkyttää mieltäni, aloitan nyt rohkeati blogin, jossa kirjoitan harrastuksestani uinnista! Asioita enää yhtään enempää vatvomatta ja pitemmittä puheitta itse asiaan. Uinti  on minulle rakas harrastus, jonka priorisoin elämässäni monen muun asian edelle ja joka on minulle yksi keino itseni toteuttamiseen ja kehittämiseen. Suhtaudun uintiin suurella intohimolla ja palolla. Tämä into tulee aina esille, kun puheet kääntyvät uintiin ja nehän kohdallani kääntyvät...usein.  Joka päivä pääni pursuaa ajatuksia uinnista sellaisella sykkeellä, että tahtomattani ne karkaavat suustani höpinänä, milloin kenellekin kohtaamalleni ihmiselle. Ja voi näitä ihmispoloisia, jotka tielleni eksyvät, jolleivät löydä samaa taajuutta kanssani. Blogin kirjoittaminen on ollut mielessäni jo jonkin aikaa, mu