Ajatuksia ravinnosta ja elämästä
Uintiharrastukseni myötä olen viimein saanut motivaation oman ruokavalion kriittisempään tarkasteluun, sillä tiedän että parannettavaa löytyy. Tavoitteenani on tämän vuoden sisällä siistiä ravintoa jota suuhuni kippaan. Motivaatio tähän on löytynyt enemmän sen kautta, että voisin hyvin ja jaksaisin tehdä harjoitukseni kunnolla. Ruokaremonttia olen yrittänyt jo useamman kerran, mutta aina se on kaatunut ruokavalion monimutkaisuuteen tai liikaan ankaruuteen. Tuolloin tavoite on ollut enemmän ulkonäkökeskeinen, kuin hyvinvointiin tai kehitykseen tähtäävä ja homma on kaatunut aina motivaation puutteeseen.
Omat lapset ja heidän ensimmäisten vuosien ruoka-allergiakamppailu on opettanut ajattelemaan sitä, mitä meille nykyään tarjotaan ravinnoksi. Ruoka-allergiataistelussa opin tarkastelemaan kaupanhyllyjä ja ruokien sisältöjä. Huoli tarpeellisten ravintoaineiden saannista, kehittyvälle lapselle, oli kova. Paljon "jouduin" tekemään itse, jotta sain lapsille tarjottua tolkullista syötävää. Pahimmat oireet ovat hävinneet, mutta silti mietin millainen merkitys nykyruoalla voi olla allergioiden synnyssä.
Omassa lapsuudessa olen syönyt hyvinkin puhdasta ruokaa. Isäni ansioista ruokapöydässä komeili hirvenliha ja itse kalastettu kala. Peruna kasvoi omalla pihalla. Myös porkkana, salaatti, herneet, viinimarjat, mansikka ja omenat kypsyivät omalla maalla. Metsämarjat kerättiin luonnosta. Perusruoka, mehut ja hillot tehtiin oman pihan antimista. Omatekoisesta mehusta me lapset teimme mehujäitä kesähelteillä. Naapuritilan käsittelemättömästä maidosta tuli parhaimman makuista kaakaota ja ternimaidosta paras pannukakku! Mummoni leipoi parasta ruisleipää ja taikoi riisipiirakoita. Maut olivat omaa luokkaansa, ruoka oli simppeliä, maukasta ja kotimaista.
Kaupunkiin muutettua, olen vasta oppinut kunnolla arvostamaan tuota kaikkea upeaa ravintoa, jota maaseudulla asuminen ja läheiseni ovat minulle tarjonneet. Kaupungissa kaiken tuon toteuttaminen on vaikeampaa ja melkoisen kallista. Huomaan kaipaavani sitä omaa porkkanapenkkiä, joka vartavasten minulle muokattiin ja jota jaksoin huolella hoitaa ja kitkeä. Omassa maassa kasvatetut porkkanat saattoi poimia suoraan suuhun ja maistuivat mahdottoman hyvälle.
Eilen kävin työkaverini vinkistä ja hetken mielijohteesta kuuntelemassa Tomi Kokon luennon ravinnosta ja muista parempaan elämään vaikuttavista tekijöistä. Luento oli osa Tomi Kokon Koko Suomen ravintoremontti- kiertuetta. Luennolle menin avoimin mielin,vaikka tiesin kyseisen ihmisen herättävän värikästä keskustelua puoleen jos toiseen. Lähdin katsomaan luentoa, sillä halusin muodostaa itse mielipiteen hänen ajamista asioista ja kuulla mitä hänellä oli tarjota. Aina voi haastaa omia näkemyksiä tai löytää jotain täysin uutta inspiraatiota edetä elämässä.
Luento ei tuonut minulle järisyttävällä tavalla mitään uutta, sillä ajettelen jo hyvin samansuuntaisesti kuin Kokko. Pyrin jo kohti puhtaampaa ravintoa ja yritän löytää tasapainoa myös muille elämän osa-alueille. Yritän oppia vastoinkäymisistä ja kääntää ne vahvuuksiksi. Luennosta jäi kuitenkin mieleen ajatus, luoda itselle aamuisin oma hetki, jolloin voi tovin olla yksin ja vain itseä varten.
Aamuni ovat usein todella hektisiä, kun pitää saada lapset ylös, vaatteisiin ja hoitoon, jotta taas itse ehtii ajoissa työpaikan leimauslaitteelle. Töihin tullessa saatan olla jo valmiiksi huonolla tuulella, joka johtuu siitä harmista, että olen joutunut taas hoputtamaan lapsia ja usein omat aamutoimeni ovat jääneet kesken. Useimmat päivät alkavat siis tunteella, että olen epäonnitunut itsenä ja äitinä. Koko päivä voi mennä harmin vallassa ja tämä on asia jonka haluan muuttaa. Tunnistan itsessäni sen, että tarvitsen aamuisin oman hetken, jotta voin aloittaa päiväni energisesti ja positiivisella sykkeellä.
Toinen mielessä jo hetken kytenyt ja luennolta vahvistusta saanut ajatus on, ympäröidä itsensä, minua inspiroivilla ja enemmän positiivisesti elämään suhtautuvilla ihmisillä. Ihmisillä, jotka haluavat minulle hyvää ja uskovat minun voivan onnistua tavoitteissani. En jaksa yletöntä ja usein täysin turhaa valitusta, epäilyä ja pessimismiä ympärilläni. Aistin negatiivisuuden voimakkaasti ja sen energiaasyövä ja pahaaoloa aiheuttava tunne saa minut tolaltaan, kuin happi loppuisi. Inhoan sitä tunnetta. Oikeat huolet ja murheet sekä erimielisyyksistä nousevat, rakentavat keskustelut, ovat asia erikseen. Näitä olen taas valmis kohtaamaan ja kuuntelemaan.
Tiedän, että tällä hetkellä syön ja juon liian vähän sekä aivan liian epäsäännöllisesti. Muutoksia rutiineihin on tehtävä vähän kerrassaan tai takapakki taattu. Liika kurinalaisuus tappaa motivaation, koska ruuasta täytyy pystyä myös nauttimaan. Maailma on täynnä kaikenmaailman ravintoguruja ja elämänvalmentajia ja aina asiat tulevat riitelemään. En kannata mitään ravintokatsomuksellista ääripäätä, vaan pyrin poimimaan näistä ravintosuosituksista ja elämäntyyleistä ne omaan järkeen käyvät ja hyvältä tuntuvat jutut. Itselläni ne voisi, Kokon luennon pohjalta, olla entistä luonnollisempi ruoka, oman ajan vaaliminen ja hakeutuminen samanhenkiseen seuraan.
Toivon, että onnistun löytäämään nämä parhaat rutiinit ja oikeat ihmiset taivoitteitani tukemaan. Ja ei mulla muuta, kuin näillä puheilla kohti terveellisempää elämää, maalaisjärkeä unohtamatta! Ehkä tänäkesänä, suon palasen lapsuuttani, myös omille lapsilleni ja luon heille oman porkkanapenkin!
-Jonna-
Omat lapset ja heidän ensimmäisten vuosien ruoka-allergiakamppailu on opettanut ajattelemaan sitä, mitä meille nykyään tarjotaan ravinnoksi. Ruoka-allergiataistelussa opin tarkastelemaan kaupanhyllyjä ja ruokien sisältöjä. Huoli tarpeellisten ravintoaineiden saannista, kehittyvälle lapselle, oli kova. Paljon "jouduin" tekemään itse, jotta sain lapsille tarjottua tolkullista syötävää. Pahimmat oireet ovat hävinneet, mutta silti mietin millainen merkitys nykyruoalla voi olla allergioiden synnyssä.
Omassa lapsuudessa olen syönyt hyvinkin puhdasta ruokaa. Isäni ansioista ruokapöydässä komeili hirvenliha ja itse kalastettu kala. Peruna kasvoi omalla pihalla. Myös porkkana, salaatti, herneet, viinimarjat, mansikka ja omenat kypsyivät omalla maalla. Metsämarjat kerättiin luonnosta. Perusruoka, mehut ja hillot tehtiin oman pihan antimista. Omatekoisesta mehusta me lapset teimme mehujäitä kesähelteillä. Naapuritilan käsittelemättömästä maidosta tuli parhaimman makuista kaakaota ja ternimaidosta paras pannukakku! Mummoni leipoi parasta ruisleipää ja taikoi riisipiirakoita. Maut olivat omaa luokkaansa, ruoka oli simppeliä, maukasta ja kotimaista.
Kaupunkiin muutettua, olen vasta oppinut kunnolla arvostamaan tuota kaikkea upeaa ravintoa, jota maaseudulla asuminen ja läheiseni ovat minulle tarjonneet. Kaupungissa kaiken tuon toteuttaminen on vaikeampaa ja melkoisen kallista. Huomaan kaipaavani sitä omaa porkkanapenkkiä, joka vartavasten minulle muokattiin ja jota jaksoin huolella hoitaa ja kitkeä. Omassa maassa kasvatetut porkkanat saattoi poimia suoraan suuhun ja maistuivat mahdottoman hyvälle.
Eilen kävin työkaverini vinkistä ja hetken mielijohteesta kuuntelemassa Tomi Kokon luennon ravinnosta ja muista parempaan elämään vaikuttavista tekijöistä. Luento oli osa Tomi Kokon Koko Suomen ravintoremontti- kiertuetta. Luennolle menin avoimin mielin,vaikka tiesin kyseisen ihmisen herättävän värikästä keskustelua puoleen jos toiseen. Lähdin katsomaan luentoa, sillä halusin muodostaa itse mielipiteen hänen ajamista asioista ja kuulla mitä hänellä oli tarjota. Aina voi haastaa omia näkemyksiä tai löytää jotain täysin uutta inspiraatiota edetä elämässä.
Luento ei tuonut minulle järisyttävällä tavalla mitään uutta, sillä ajettelen jo hyvin samansuuntaisesti kuin Kokko. Pyrin jo kohti puhtaampaa ravintoa ja yritän löytää tasapainoa myös muille elämän osa-alueille. Yritän oppia vastoinkäymisistä ja kääntää ne vahvuuksiksi. Luennosta jäi kuitenkin mieleen ajatus, luoda itselle aamuisin oma hetki, jolloin voi tovin olla yksin ja vain itseä varten.
Aamuni ovat usein todella hektisiä, kun pitää saada lapset ylös, vaatteisiin ja hoitoon, jotta taas itse ehtii ajoissa työpaikan leimauslaitteelle. Töihin tullessa saatan olla jo valmiiksi huonolla tuulella, joka johtuu siitä harmista, että olen joutunut taas hoputtamaan lapsia ja usein omat aamutoimeni ovat jääneet kesken. Useimmat päivät alkavat siis tunteella, että olen epäonnitunut itsenä ja äitinä. Koko päivä voi mennä harmin vallassa ja tämä on asia jonka haluan muuttaa. Tunnistan itsessäni sen, että tarvitsen aamuisin oman hetken, jotta voin aloittaa päiväni energisesti ja positiivisella sykkeellä.
Toinen mielessä jo hetken kytenyt ja luennolta vahvistusta saanut ajatus on, ympäröidä itsensä, minua inspiroivilla ja enemmän positiivisesti elämään suhtautuvilla ihmisillä. Ihmisillä, jotka haluavat minulle hyvää ja uskovat minun voivan onnistua tavoitteissani. En jaksa yletöntä ja usein täysin turhaa valitusta, epäilyä ja pessimismiä ympärilläni. Aistin negatiivisuuden voimakkaasti ja sen energiaasyövä ja pahaaoloa aiheuttava tunne saa minut tolaltaan, kuin happi loppuisi. Inhoan sitä tunnetta. Oikeat huolet ja murheet sekä erimielisyyksistä nousevat, rakentavat keskustelut, ovat asia erikseen. Näitä olen taas valmis kohtaamaan ja kuuntelemaan.
Tiedän, että tällä hetkellä syön ja juon liian vähän sekä aivan liian epäsäännöllisesti. Muutoksia rutiineihin on tehtävä vähän kerrassaan tai takapakki taattu. Liika kurinalaisuus tappaa motivaation, koska ruuasta täytyy pystyä myös nauttimaan. Maailma on täynnä kaikenmaailman ravintoguruja ja elämänvalmentajia ja aina asiat tulevat riitelemään. En kannata mitään ravintokatsomuksellista ääripäätä, vaan pyrin poimimaan näistä ravintosuosituksista ja elämäntyyleistä ne omaan järkeen käyvät ja hyvältä tuntuvat jutut. Itselläni ne voisi, Kokon luennon pohjalta, olla entistä luonnollisempi ruoka, oman ajan vaaliminen ja hakeutuminen samanhenkiseen seuraan.
Toivon, että onnistun löytäämään nämä parhaat rutiinit ja oikeat ihmiset taivoitteitani tukemaan. Ja ei mulla muuta, kuin näillä puheilla kohti terveellisempää elämää, maalaisjärkeä unohtamatta! Ehkä tänäkesänä, suon palasen lapsuuttani, myös omille lapsilleni ja luon heille oman porkkanapenkin!
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti