Illan fiiliksiä, koska olen fiiliksissä!

Aivan pakko kirjoitella tunnelmia vielä näin iltamyöhään! Olin hetki sitten uimassa toisiksi viimeistä treeniä harrasteporukassani ja oli kyllä niin mahtava uinti! Päivän sanaksi nousi itsensä ylittäminen ja totaalinen yllättäminen! Olen tuskaillut uidessani hengityksen kanssa. Vaikka toisinaan se sujuu suuremmin ajattelematta, huomasin taas tänään kuinka tärkeää on harjoittaa sitä välillä ajatuksen kanssa. Rento hengitys on minulle vieläkin hankalaa ja vaatii paljon uintia alle, että saan siihen jonkinlaisen automaation. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani totesin, on hengitysrytmi lipsunut toispuoleiseksi ja yleisin rytmini on joka 4. kerta oikealta. Volttikäännökset kuluttavat paljon happea ja käännöksen jälkeen on tullut kiire pinnalle hengittämään. Erityisen hankalalta on tuntunut jatkaa uintia käännöksestä, muutamalla vedolla, ennen ensimmäisen happen ottamamista.

Illan treenissä tehtiin paljon sarjoja keskittyen hengitysrytmiin. Ensin uitiin 50m pätkiä ottaen happea joka 5.,6.,7.,8.,9. kerta. Tämän jälkeen panokset koveni ja 50m uitiin neljällä, kolmella ja kahdella hapella. Nämä kaikki meni itsellä melko kivuttomasti, mutta sitten pitikin uida 50m yhdellä hapella! Tähän todettakoon, että olen uinut pitkällä radalla yhdellä hapella 50m, mutta lyhyellä uimisessa on yksi ongelmakohta ja se on käännös. Tämä tarkoitti sitä, että 25m on uitava ilman happea ja perään tehtävä käännös ja ainut happi ottaa vasta paluumatkalla.

Volttikäännös ilman edeltävää happihörppyä kuulosti ajatuksissa kovin pahalta. Olinkin melko varma etten hommaan pysty ja oli aikamoinen yllätys kuinka "helpolla" tässä onnistuin! Ja mikä kaikkein parasta, volttikäännöksen jälkeen pystyin jatkamaan uintia muutaman vedon, ennen kuin tuli tarve hengittää! Se valtava onnistumisen riemu ja päällimmäinen tunne siitä miten helposti kaikki kävi, antaa uskoa siihen, että kykenen siirtämään tuon normaaliin uintiini! Nyt kun huomasin pärjääväni pienellä hapella käännöksissä ja uimaan sen jälkeen muutaman vedon ilman happea, olen taas lähempänä kilpailusuorituksen ihannetta! Taas sain sen onnistumisen tunteen, jota tarvitsen kehittyäkseni lisää.

Itseluottamus nousi uudelle tasolle. MÄ PYSTYN TÄHÄN!!! Siis lisää tätä ja enemmän pois siltä kuuluisalta mukavuusalueelta! Lopputulos voi yllättää ja kehitys on taattu! Että voi ihminen rakastaa tätä hommaa.

Noin. Innostus ja höyryt purettu paperille ja nyt olen valmis yöunille! Öitä 😘

-Jonna-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käännösharjoittelua

Uimarin varustekassi

Terveisiä altaasta