Pintaakin Syvemmälle

Olen haikaillut reilut kymmenen vuotta avantouintiharrastuksesta, mutta syystä ja toisesta en ole moiseen aiemmin ryhtynyt, kuin NYT. Tai olenhan minä silloin tällöin käväissyt avannossa mahdollisuuden tullessa, mutta säännöllistä uintia en ole onnistunut aloittamaan. Yksi syy on ollut taas seuran puute.  Tänään otin nämä kauan kaivatut ensiaskeleet talviuintiin, kun Hämeenlinnan latu järjesti avoimet ovet Ahveniston rantasaunalla. Avoimissa ovissa oli mahdollista tutustua lajiin kannustavassa ilmapiirissä ja lisäksi lajiin astelevana tulokkaana sain tietoa järjestävän tahon toiminnasta. Hämeenlinnan latu edustaa kaikenlaista luontoliikkumista ja kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan toiminnallaan ja tapahtumillaan. Mitäpä muutakaan minä voin kuin innostua! Yhdistyksen toimintaan osallistuminen olisi oiva tapa lisätä luontoliikuntaa ja saada ympärille lisää samanhenkisyyttä. Avoimissa ovissa vallitsi lämmin, hyväksyvä tunnelma ja on aina niin hienoa nähdä kuinka laji yhdistä

Turun mastersmestaruusuinteihin on enää kuukausi aikaa ja olo alkaa olla melko jännittynyt. Kilpailulisenssi on hankittuna ja hotellihuone on varattu koko viikonlopun kestävää kilpailua ajatellen. Lajeiksi olen valinnut kaikki uitavissa olevat vapaauintimatkat ja näiden lisäksi olen lupautunut uimaan kahdessa viestijoukkueessa. Kilpailumatkoiksi olen tarkoituksella valinnut sitä ja tätä, koska haluan selvittää mikä matkoista voisi jatkoa ajatellen tuntua eniten omalta. Ajatus siitä olenko uimarina enemmän sprintteri vai matkuri vaihtelee. Valmentajani on sitä mieltä, että olen enemmän sprintteri, koska vauhtini tuppaa tippumaan pitkiä sarjoja peräjälkeen uituna. Jääräpäisyyttäni pullikoin aikani asiaa vastaan, mutta viimein olen alkanut ymmärtämään valmentajani näkemystä ja sprinttiuinti on alkanut tuntua ajatuksena enemmän omalta. Jaksan pitää vauhdit melko tasaisina lyhyillä matkoilla ja pärjään nämä matkat melko vähällä hapella. Myös ongelmat käännöksissä houkuttavat uimaan vain