Tekstit

Talviuinti

Kuva
Olen haikaillut reilut kymmenen vuotta avantouintiharrastuksesta, mutta syystä ja toisesta en ole moiseen aiemmin ryhtynyt, kuin NYT. Tai olenhan minä silloin tällöin käväissyt avannossa mahdollisuuden tullessa, mutta säännöllistä uintia en ole onnistunut aloittamaan. Yksi syy on ollut taas seuran puute.  Tänään otin nämä kauan kaivatut ensiaskeleet talviuintiin, kun Hämeenlinnan latu järjesti avoimet ovet Ahveniston rantasaunalla. Avoimissa ovissa oli mahdollista tutustua lajiin kannustavassa ilmapiirissä ja lisäksi lajiin astelevana tulokkaana sain tietoa järjestävän tahon toiminnasta. Hämeenlinnan latu edustaa kaikenlaista luontoliikkumista ja kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan toiminnallaan ja tapahtumillaan. Mitäpä muutakaan minä voin kuin innostua! Yhdistyksen toimintaan osallistuminen olisi oiva tapa lisätä luontoliikuntaa ja saada ympärille lisää samanhenkisyyttä. Avoimissa ovissa vallitsi lämmin, hyväksyvä tunnelma ja on aina niin hienoa nähdä kuinka laji yhdistä

Jännittämistä ja uimarin identiteettikriisiä

Turun mastersmestaruusuinteihin on enää kuukausi aikaa ja olo alkaa olla melko jännittynyt. Kilpailulisenssi on hankittuna ja hotellihuone on varattu koko viikonlopun kestävää kilpailua ajatellen. Lajeiksi olen valinnut kaikki uitavissa olevat vapaauintimatkat ja näiden lisäksi olen lupautunut uimaan kahdessa viestijoukkueessa. Kilpailumatkoiksi olen tarkoituksella valinnut sitä ja tätä, koska haluan selvittää mikä matkoista voisi jatkoa ajatellen tuntua eniten omalta. Ajatus siitä olenko uimarina enemmän sprintteri vai matkuri vaihtelee. Valmentajani on sitä mieltä, että olen enemmän sprintteri, koska vauhtini tuppaa tippumaan pitkiä sarjoja peräjälkeen uituna. Jääräpäisyyttäni pullikoin aikani asiaa vastaan, mutta viimein olen alkanut ymmärtämään valmentajani näkemystä ja sprinttiuinti on alkanut tuntua ajatuksena enemmän omalta. Jaksan pitää vauhdit melko tasaisina lyhyillä matkoilla ja pärjään nämä matkat melko vähällä hapella. Myös ongelmat käännöksissä houkuttavat uimaan vain

Videoanalyysit kehittymisen tukena

Kuva
Uinnin olen aloittanut vuonna 2015 Hämeenlinnan uimaseuran uintitekniikkakurssilla. Tekniikkakurssilla kuvasimme uintiani ensimmäisen kerran ja onkin ollut varsin fiksua säilyttää nuo videot muistona. Tämän jälkeen videoita on kuvattu jokaisella kaudella. Säännöllisin väliajoin tehdyt videoinnit ovat mahdollistaneet oman kehytyksen seurannan. Neljässä vuodessa uintini on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että voin suunnata ajatukset entistä tavoitteellisempaan suuntaan ja keskittyä harjoittelussa pelkän tekniikan sijaan kehittämään myös muita ominaisuuksia. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti vauhdin lisäämistä uintiin. Myös käännösten ja starttien intensiivisempi harjoittelu kuuluu tämän hetkisiin tavoitteisiini eli pyrin harjoittelemaan niitä aina altaaseen päästyäni. Käsittelen tässä tekstissä vapaauintia, joka on minulle selvästi se kaikkein omin laji. Kuten jo tiedättekin olen hyvin tekniikkaorientoitunut ja haluan hioa uintini mahdollisimman hyväksi. Tässä tavoitteessa säännöll

Armotonta menoa

Viikontakainen kuivaharkka sai koko yläkropan lihakset tottumattomuuttaan täysin jumiin ja viikko on mennyt todella kovissa DOMS-oireissa kärvistellessä. Pahimmat jumit ovat olleet ojentajissa ja rintalihaksissa, punnerruksista johtuen. Kainaloissa kiristää vieläkin ja olkanivelien hyvä liikkuvuus on kateissa edelleen. Lihaskipuilujen lisäksi käsissä ei ole lähes viikkoon ollut normaalia voimatasoa, joten ensimmäinen lihastreeni pitkään aikaan sai kyllä tuta lihaksissa. Pahimmasta lihas"järkytyksestä" on kuitenkin toivuttu ja uskaltauduin toistamiseen uuden ryhmäni harjoituksiin. Hiukan huolissani olin, kuinka minun käy jos laitetaan toistamiseen punnertamaan palautumattomien käsien kanssa. Harjoitukset ovat selvästi kovempia mihin olen tottunut ja kun valmentaja on patistamassa ja treenikaverit kirittämässä, tulee tehneeksi harjoituksissa kaikkensa. Teemana altaalla oli testiuinnit ja koska minulle ei ollut selvää kuulunko enemmän sprinttereihin vai matkauimareihin, ratk

Uusi ryhmä ja uudet kujeet

Blogi on viettänyt viime viikkoina hiljaiseloa, sillä olen ihan tosissani yrittänyt mennä joka ilta ajoissa nukkumaan ja en ole halunnut kirjoittaa blogia yöunien kustannuksella. Nyt olen kuitenkin sen verran ylivirittyneessä tilassa, joten hyödynnän ajan kirjoittamalla viimeisimmästä käänteestä uinnin suhteen. Kuten viime tekstissä mainitsin, käväisin uimassa muutaman uuden uimarituttavuuden kanssa ja lopputulemana päädyin vaihtamaan ryhmää...TAAS🙈. Ryhmä johon olen nyt loikkaamassa on Hämeenlinnan uimaseuran masters-ryhmä. Ryhmän vaihtoon vaikutti eniten se, että tästä porukasta on useampi osallistumassa Turun kisoihin. Myös treeniajat ovat paremmat ja toimivat paremmin vuorotyöläisen rytmiin. Ohjattu harjoitus on torstai-iltaisin ja omatoimitreenille on varattu allasaika sunnuntaiaamulle. Torstai-illan harjoitus on helpompi järjestää niin, että paikalle pääsee. Viikonlopun harjoitusajat tuottavat enempi päänvaivaa ja jäävät herkemmin välistä. Tämä ryhmä on siinäkin mielessä mel

Palautuminen vaatii unta

Kesälomalta on palattu arkeen ja arkirutiinit ovat tuttuun tapaan lähteneet käyntiin. Arki on taas tuonut tullessaan työn, perheen ja harrastusten yhteensovittamisen sekamelskan. Loman ihana aikatauluttomuus on poissa ja taas on taivuttava valmiiksi kellotettuun elämänrytmiin. Loma oli oikein onnistunut ja taas on mukavia muistoja mitä pimenevissä illoissa muistella. Loma teki tehtävänsä ja koen, että olen saanut töistä riittävästi etäisyyttä, jotta niistä palautuminen on ollut mahdollista. Hellekelit saivat loman tuntumaan erityiseltä ja todellisuutta pidemmältä. Palkkatyöstä palautuneena oli taas mukava palata sorvin ääreen. Loman loppuminen tarkoitti myös paluuta säntillisempien uintitreenien pariin. Ulkopuolisen valmentajan tekemät ohjelmat on nyt hiukan lyhyempiä, jotta ne kerkiää kohtuu ajassa ajatuksella uimaan. Noin 2km ohjelmat ovat tuntuneet enemmän omalta ja taas on ollut kiva uida jonkun muun tekemiä ohjelmia. Uintiohjelmat sisältävät nyt enemmän kovaa uitavia sar

Kaitalampi 10 tapahtumasta

Kuva
Kaitalammen tapahtumaan valitsin matkakseni 2km. Matkalle lähdin ajatuksella, että parantaisin Viikinsaaressa uimaani aikaa alle 40 minuuttiin. Lisäksi halusin todeta, että voin toistaa tuon viikon takaisen rennon uinnin, ilman hyytymistä. Mukaan otin Polar V800- sykemittarini, jolla oli tarkoitus mitata todellisesta uintimatkaa sekä  kerätä muuta hyödyllistä dataa uinnista myöhempää käyttöä varten. Reissuun lähdin ilman märkäpukua, sehän oli jo selvä Viikinsaaren ympäriuinnin perusteella. Kaitalampi, Espoo 10km ja 6km uimarit olivat jo täydessä vauhdissa Kaitalammelle saavuttaessa. Sää oli pilvinen ja vettä ripeksi taivaalta. Paikalle saavuin tuntia ennen uintilähtöä, jonka aikana allekirjoitin vastuuvapautuslomakkeen ja ilmoitin nimeni lähtölistaan. Sen jälkeen uikkaria päälle ja pientä välipalaa suuhun ja kohta olikin yhteiskuvaus sekä pieni infotilaisuus. Infossa painotettiin uimaan "oikeaa kaistaa" ja osanottajamäärän ollessa iso, meitä lähteviä uimareita