Historian havinaa ja uusia tuulia
Uinnin olen aloittanut noin kolme vuotta sitten aikuisten uintitekniikkakurssilla. Ennen kurssia olin viittä vaille valmis mummouimari ja pian sain huomata, kuinka vähän tyylilläni oli tekemistä oikean uintitekniikan kanssa. Sainkin aloittaa uinnin opettelun alusta. Viimeiset pari vuotta olen uinut aikuisten harrasteryhmässä, jossa ei ole kilpailullisia tavoitteita, vaan tärkeintä on ollut kunnon ylläpitäminen uimalla. Ryhmän ehdottomia vahvuuksia on ollut monipuolisuus harjoituksissa, hyvä ryhmähenki ja toisten vilpitön kannustaminen. Porukka onkin tullut tiiviiksi ja uimaan on ollut mukava mennä tuttuja tapaamaan. Ryhmän tasoerot ovat kuitenkin muodostuneet vuosien aikana isoksi ja olen kokenut, että minun on viimein aika mennä eteenpäin kehittyäkseni lisää. Päätänkin uintini kyseisessä ryhmässä tälle keväälle. Mieli on hiukan haikea, sillä ilman tätä harrasteporukkaa olisi ollut vaikeaa jatkaa lajia omin päin.
Lyhyen uintihistoriani vuoksi, olen arastellut aikani osallistua tavoitteellisempaan uintiryhmään, vaikka tarve mennä kuntoilua pidemmälle, on poltellut ensimmäisestä tekniikkatunnista lähtien. Itselleni on ollut alusta asti melko selvää, että haluan kilpailla lajissa. Luonnollinen jatke harrasteryhmälle on tässä tapauksessa masters-uintiryhmä. Ennen masters-ryhmään loikkaamista, olen kuitenkin halunnut rauhassa kehittää uintitekniikkani sellaiseksi, että tyyli kuin tyyli sujuu teknisesti edes jotenkuten oikein.
Vaihtoehtoisesti olen miettinyt, voisinko uida täysin itsenäisesti ulkopuolisen valmentajan tekemien ohjelmien mukaan ja kehityä siinämäärin, että kilpailuihin osallistuminen olisi järkevää. Asiaa pohtiessani tulin kuitenkin tulokseen, että tarvitsen vielä ryhmän tukea. Haluan ympäröidä itseni samanhenkisyydellä, joka kannustaa jatkamaan huonoinakin hetkinä. Uskon myöskin ensimmäisiin kilpailuihin osallistumisen helpottuvan, jos omasta ryhmästä tai uintipiiristä löytyy muitakin osallistujia.
Kotikaupungissani Hämeenlinnassa on yllätys, yllätys kaksi mastersuintiin soveltuvaa ryhmää. Näistä toiseen kävin eilen tutustumassa uudelleen. Kyseiseen ryhmään löysin sattumalta, ensimmäisen uintiopettajani ehdottamana. Ehdotus tuli kuin tilauksesta ja kynnys ryhmän vaihtoon muuttui kertaheitolla matalammaksi, ex- ohjaajani myös uidessa kyseisessä ryhmässä. Uuteen porukkaan meneminen on jännittävää, kun ei tunne kanssauimareiden taustoja, tavoitteita tai tasoa. Myös uuden valmentajan tavat ohjata vaativat tunnustelua.
Uinnin opettelussa olen melko itsepäinen tapaus ja koska vaadin itseltäni paljon, ei liene yllätys, että odotan tietynlaista omistautumista paitsi valmentajalta myös muilta ryhmäläisiltä. Minulle on tärkeää, että homma ryhmässä toimii ja valmentajan kanssa synkkaa. Uudelta ryhmältä toivon myös avointa ilmapiiriä, jossa voin esittää tyhmimmätkin kysymykseni ja, että tilaa olisi myös asioiden rakentavaan kyseenalaistamiseen. Oppiakseni minun on tärkeä tietää, mikä on harjoitteiden hyöty uintini kehittämiseksi ja turhaudun suuresti jos en ymmärrä tekemisen tarkoitusta. Huomaan myös taipuvani melko huonosti auktoriteettien alla, jos olen jostain asiasta erimieltä tai kemiat eivät muuten kohtaa. Omien hyväksi havaittujen tapojen muuttaminen omassa uinnissa kun on vaikeaa, vain jonkun toisen mieliksi. Valmentajaltani toivon kuitenkin sopivaa napakkuutta ja rehellistä palautetta, jotta voisin ylittää itseni. Arvostankin siis sitä, että keskusteluyhteys toimii avoimena molempiin suuntiin.
Vastaanotto uudessa ryhmässä on ollut hyvä ja ensimmäiset harjoituskerrat ovat sujuneet mukavasti. Ohjelmat ovat tutun oloisia ja miellyttävällä tavalla vaihtelelevia. Koska lajeja ei erikseen juurikaan määritellä, olen uinut pääasiassa vahvuuttani, vapaauintia. Vaparin vastapainoksi, olen lisännyt selkäuinnin määrää omanlajin uintiosuuksiin. Selkäuinti on alkanut kiehtomaan myös kilpailumielessä. Rintauinti on minulle edelleen se kaikkein haastavin laji perhosuinnin ohella. Rintauintia en kuitenkaan jätä uimatta, vaan päin vastoin olen lisännyt sen osuuksia etenkin alku- ja loppuverryttelyihin.
On todella helpottavaa, kun tulevaisuus uinnin suhteen on selvillä. Luulen kuitenkin hakevani vielä paikkaa tavassa edetä tavoitteitani kohti ja siksi masters- ryhmän lisäksi, uin itsenäisesti minulle räätälöityä ja tavoitteitani tukevaa ohjelmaa, kahdesti viikossa. Aika näyttää mikä tapa toimii parhaiten.
-Jonna-
Lyhyen uintihistoriani vuoksi, olen arastellut aikani osallistua tavoitteellisempaan uintiryhmään, vaikka tarve mennä kuntoilua pidemmälle, on poltellut ensimmäisestä tekniikkatunnista lähtien. Itselleni on ollut alusta asti melko selvää, että haluan kilpailla lajissa. Luonnollinen jatke harrasteryhmälle on tässä tapauksessa masters-uintiryhmä. Ennen masters-ryhmään loikkaamista, olen kuitenkin halunnut rauhassa kehittää uintitekniikkani sellaiseksi, että tyyli kuin tyyli sujuu teknisesti edes jotenkuten oikein.
Vaihtoehtoisesti olen miettinyt, voisinko uida täysin itsenäisesti ulkopuolisen valmentajan tekemien ohjelmien mukaan ja kehityä siinämäärin, että kilpailuihin osallistuminen olisi järkevää. Asiaa pohtiessani tulin kuitenkin tulokseen, että tarvitsen vielä ryhmän tukea. Haluan ympäröidä itseni samanhenkisyydellä, joka kannustaa jatkamaan huonoinakin hetkinä. Uskon myöskin ensimmäisiin kilpailuihin osallistumisen helpottuvan, jos omasta ryhmästä tai uintipiiristä löytyy muitakin osallistujia.
Kotikaupungissani Hämeenlinnassa on yllätys, yllätys kaksi mastersuintiin soveltuvaa ryhmää. Näistä toiseen kävin eilen tutustumassa uudelleen. Kyseiseen ryhmään löysin sattumalta, ensimmäisen uintiopettajani ehdottamana. Ehdotus tuli kuin tilauksesta ja kynnys ryhmän vaihtoon muuttui kertaheitolla matalammaksi, ex- ohjaajani myös uidessa kyseisessä ryhmässä. Uuteen porukkaan meneminen on jännittävää, kun ei tunne kanssauimareiden taustoja, tavoitteita tai tasoa. Myös uuden valmentajan tavat ohjata vaativat tunnustelua.
Uinnin opettelussa olen melko itsepäinen tapaus ja koska vaadin itseltäni paljon, ei liene yllätys, että odotan tietynlaista omistautumista paitsi valmentajalta myös muilta ryhmäläisiltä. Minulle on tärkeää, että homma ryhmässä toimii ja valmentajan kanssa synkkaa. Uudelta ryhmältä toivon myös avointa ilmapiiriä, jossa voin esittää tyhmimmätkin kysymykseni ja, että tilaa olisi myös asioiden rakentavaan kyseenalaistamiseen. Oppiakseni minun on tärkeä tietää, mikä on harjoitteiden hyöty uintini kehittämiseksi ja turhaudun suuresti jos en ymmärrä tekemisen tarkoitusta. Huomaan myös taipuvani melko huonosti auktoriteettien alla, jos olen jostain asiasta erimieltä tai kemiat eivät muuten kohtaa. Omien hyväksi havaittujen tapojen muuttaminen omassa uinnissa kun on vaikeaa, vain jonkun toisen mieliksi. Valmentajaltani toivon kuitenkin sopivaa napakkuutta ja rehellistä palautetta, jotta voisin ylittää itseni. Arvostankin siis sitä, että keskusteluyhteys toimii avoimena molempiin suuntiin.
Vastaanotto uudessa ryhmässä on ollut hyvä ja ensimmäiset harjoituskerrat ovat sujuneet mukavasti. Ohjelmat ovat tutun oloisia ja miellyttävällä tavalla vaihtelelevia. Koska lajeja ei erikseen juurikaan määritellä, olen uinut pääasiassa vahvuuttani, vapaauintia. Vaparin vastapainoksi, olen lisännyt selkäuinnin määrää omanlajin uintiosuuksiin. Selkäuinti on alkanut kiehtomaan myös kilpailumielessä. Rintauinti on minulle edelleen se kaikkein haastavin laji perhosuinnin ohella. Rintauintia en kuitenkaan jätä uimatta, vaan päin vastoin olen lisännyt sen osuuksia etenkin alku- ja loppuverryttelyihin.
On todella helpottavaa, kun tulevaisuus uinnin suhteen on selvillä. Luulen kuitenkin hakevani vielä paikkaa tavassa edetä tavoitteitani kohti ja siksi masters- ryhmän lisäksi, uin itsenäisesti minulle räätälöityä ja tavoitteitani tukevaa ohjelmaa, kahdesti viikossa. Aika näyttää mikä tapa toimii parhaiten.
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti