Pintaakin Syvemmälle

Nyt se on koettu, elämäni ensimmäinen triathlonkilpailu Joroisissa. Otin kilpailuun osaa pikamatkan kuntosarjassa. Matka koostui 400m uinnista, 20km pyöräilystä ja 5,5km juoksusta. Itse kokeilin lajia tosiaan ensimmäistä kertaa ja koska päätin ottaa kilpailuun osaa vasta viimehetkillä, jäi harjoittelu kokonaan välistä. Sitä kuinka järkevää on lähteä tällaiseen tapahtumaan kylmiltään, voi miettiä, mutta koska kyseessä oli pikamatka ja osuudet melko lyhyitä, ajattetelin peruskunnon riittävän jonkinlaiseen suoritukseen. Kävin jo edellisenä iltana kisatoimistossa rekisteröitymässä ja katsomassa aluetta. Tämä oli oikein hyvä ajatus, sillä paikkaa sai ihmetellä aivan rauhassa ja järjestäjiltä pystyi kysellä mielessä pyöriviä asioita. Tutustuin vaihtopaikkoihin (T1 ja T2) ja yritin painaa kilpailunumeron osoittamat paikat mieleeni, jotta löytäisin vaihtopussini helposti ja vaihdot sujuisivat nopeammin. Kahlasin uinnin lähtöalueen ja rantautumisalueen, jotta tietäisin kuinka jyrkästi ranta

Finntriathlon ja Joroisten pikamatka lähestyy, kun tapahtumaan on enää viikko aikaa. Tuonnehan tuli ilmoittauduttua melko spontaanisti ja vaikka jo viime kesänä sain lajiin kipinän, luulin luopuneeni ajatuksesta osallistua. Toisin kävi 😄 Osallistuminen ei vaatinut kuin pientä yllytystä ja kannustusta ja tässä nyt olen, ottamassa osaa elämäni ensimmäiseen triathlonkisaan. Osallistun toki kuntosarjassa ja lähden kokeilemaan miltä laji käytännössä tuntuu. Lajia olen pitänyt itselleni liian vaativana, ehkäpä tuon juoksuosuuden takia, sillä juoksuharrastus on hiipunut viimevuosina nollaan. 5km juoksuosuus tulee olemaan se kaikkein haasteellisin etappi, siitäkin huolimatta, että olen aiemmin hölkötellyt puolimaratoneja. Pyöräilyn kanssa varmasti pärjään tuon 20km ilman harjoitteluakin ja uinti nyt on ainut, jossa ei voi moittia harjoittelun puutetta. Uinnissa mietityttää itse suoritusta enemmän, kuinka suhtaudun ruuhkassa uimiseen ja vieraaseen järveen. Reaktion näkee sitten ja loppuaika o

Eilen kävin tekemässä viime sunnuntaille suunnittelemani käännösharjoitukset altaassa ja ei kyllä voinut olla parempi päivä niitä harjoitella, sillä allas oli lähes tyhjä sateisen iltapäivän vuoksi ja tilaa käännösharjoituksille oli runsaasti. Käännöksissä keskityin vapaauinnin volttikäännökseen, jotta saisin siihen sujuvuutta. Volttikäännöksen lisäksi tuli kokeiltua sekauinnissa käytettävää selästä rintaan käännöstä, jota englanniksi kutsutaan nimellä crossover turn. Tuo käännös on kyllä hankala hahmottaa, mikä ruumiinosa liikkuu mihinkin suuntaan. Melkein sujuvammin menee vanhempi versio "suicide turn", jota käsittääkseni on joskus kilpailuissa käytetty ja johon olen aikoinani uimaseuran tekniikkakursilla saanut ensimmäisen kosketuksen. Vapaauinnin volttikäännös sujuu kohtuullisen hyvin, mutta ongelmana on ollut ainakin se, että käännyn liian kaukana seinästä, jolloin ponnistus seinästä jää vajaaksi. Lisäksi koen etten osaa hyödyntää vedenalaistavaihetta tarpeeksi hyvin,

Kirjoittamisessa on ollut pieni tauko, koska alkuviikko on mennyt reissun päällä. Viikkoon en ole uimassa käynyt ja tänään sitten oli viimein tarkoitus mennä altaaseen tekemään käännösharjoittelua. Koska eilen päädyin kuitenkin lähtemään Hämeenlinnan yöelämään ja olo oli aamulla kaikkea muuta kuin hyvä, jätin allasuinnit suosiolla väliin. Facebook- ryhmän kautta tuli kuitenkin mahdollisuus lähteä illalla järveen isommalla porukalla ja mitäpä minä muutakaan kuin tartuin tilaisuuteen. Avovesiuinti tälle illalle osoittautui oikeaksi valinnaksi. Olo on nyt mitä parhain ja väsymys ja päänsärky on poissa. Voi tätä autuasta ja innostunutta tunnetta, joka minussa nyt vallitsee.  Uintimatkaa kertyi noin 1600m vaikkakin itse olisin uinut enemmänkin. Koko matkan uin kärjessä, jolloin sain harjoitella suunnistamista kaikessa rauhassa. Uinti tuntui menevän poijulta poijulle melko suoraviivaisesti, että ehkä suunnistustaidoissa on tapahtunut hienoista kehitystä. Isommassa porukassa uidessa, ui