Vaikeuksista voittoon ja kohti syksyn kisoja
Havahduin ajatukseen, että syksyn kisoihin on enää vajaa puoli vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika on taas hurahtanut? Puoli vuotta kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta vielä on kovin keskeneräinen olo ja aika juoksee armotta eteenpäin, perässä on vain mentävä. Saatan suhtautua ensimmäisiin kisoihini turhan vakavasti, mutta haluan vain kokea olevani lokakuussa valmis, vaikka tarkoitus olisi vain voittaa itsensä ottamalla osaa ja saada hyvä kilpailukokemus. Tavoitteeksi olenkin asettanut ehjän suorituksen startista maaliin, kilpailutilanteen aiheuttamasta jännityksestä huolimatta.
Valmius tarkoittaa minulle sitä, että voin kokea itseni varmaksi jokaisella osa-alueella uintisuorituksessa. Haluan tehdä asiat teknisesti oikein, vaikka masters-sarjan kilpailut ovat säännöiltään hiukan rennommat. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että kesä vietetään altaassa uintia parannellen. Töitä riittää uintitekniikan hiomisessa ja vauhdin lisäämisessä. Tekniikassa aion keskittyä käännösten ja startin harjoitteluun sellaiseksi, että saan ne sujumaan perusvarmasti ja kaikki tapahtuu ilman suurempia ponnisteluja. Ajanjuoksu kuitenkin arveluttaa. Riittääkö jäljellä oleva aika viedä uintini siihen pisteeseen, että voisin olla tyytyväinen itseeni.
Viime kerrat altaassa ovat olleet monella tapaa tuskastuttavan takkuisia. Tuntuu, että pinnalla ei pysy, jalat vajoaa ja tasapaino vedessä on kateissa. Jopa vahvuudessani vapaauinnissa, rytmi on hajoillut ja vasen käsi vedossa falskannut. Uinti on ollut melko turhauttavaa ja uintiohjelmat on tehnyt mieli jättää kesken. Olenkin joutunut poikkeamaan suunnitellusta ja turvautumaan perusharjoittesiin, joilla saan palautettua rentoutta ja tasapainoa uintiasentoon.
Parhaimpia harjoitteita tähän ovat kellunta liukuasennossa ja siitä potkujen kautta uintiin sekä lempparini kylkipotkut ja niiden kautta rauhalliseen uintiin. Koska rentous on avain hyvään uintiin, sen puuttuessa olen antanut itselleni luvan keskeyttää treenini. Tilalle teen sitten näitä rentousharjoituksia. Jos uinti ei kulje harjoitteista huolimatta, olen katsonut paremmaksi poistua altaasta. Mitä sitä tekemään sellaista joka vain aiheuttaa turhautumista. Viime aikojen ongelmat aiheuttavat epävarmuutta, mutta silti jaksan pysyä motivoituneena ja luottavaisena että minusta on tähän.
Ongelmat laittavat luonnollisesti etsimään syy-seuraussuhteita. Sisältä kumpuava, valtava halu oppia lisää ja kehittyä nopeasti, saattaa kerryttää harteille turhia paineita. Sorrun usein vertaamaan itsenäni naapuriradan kilpauimareihin, sillä haluan tehdä asiat yhtä hyvin, juuri oikein. Uintiystäväni ovatkin huomautelleet täydellisyyden tavoittelustani ja ettei minun tarvitsisi olla itselleni näin armoton, olenhan vielä alussa. Näen itsekriittisyydessä kuitenkin paljon hyvääkin, sillä se potkii eteenpäin, saa tekemään parhaansa ja kehitystä tapahtuu.
Hengitysrytmini on jäänyt junnaamaan toispuoleisesti oikealta ja voisi selittää vasemman käden hankaluuksia kunnollisen vetotuntuman saannissa. Käsi ikään kuin karkaan alta. Hengitystekniikan kehittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle ja uintiohjelmissa on kasvatettu muutenkin hypoxi harjoittelua, joka kasvattaa anaerobista kapasiteettia. Muutamalla hengenvedolla uiminen on minulle melko luonnollista ja helppoa. Mitä vähemmän häiritseviä hengitysliikkeitä tarvitsee tehdä, sen sujuvammin uinti kulkee. Yritän kuitenkin palauttaa uintiini molemmin puolisen hengityksen, ihan vaan tasapainon vuoksi.
Minulta on kysytty, uinko liikaa ja itseni puhki, mutta mielestäni harjoittelumäärät ovat pysyneet pakosta kohtuudessa, koska aikataulullisia ongelmia aiheutuu väkisin vuorotyöstä ja pienten lasten äitinä olemisesta. Uintikertoja viikkoon mahtuu kahdesta neljään kertaan. Pyrin neljään kertaan viikko, joista kaksi menee valmiiden ohjelmien uintiin, kolmas treeneistä kuluu masters-ryhmässä ja neljäs on oma fiilistelytreeni, jolloin uin milloin mitäkin. Kesä tuo toki tullessaan myös avovesiuintikerrat, kunhan kaveri järveen järjestyy.
Viime aikojen vitsaus, lihasjumit ja ryhtiongelmat ovat vaikuttaneet uintiin häiritsevästi ja niihin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota. Käyn hieronnassa ja olen änkenyt lihashuollon pieninä osina tehtäväksi aamuin illoin. Lihashuoltooni kuuluu foamrollerilla rullailua, venytyksiä, keppijumppaa ja erilaisia kuminauhavemputuksia. Vietän aikaa myös syväkyykyssä, jossa selkä saa armollista lepoa. Pahimmat jumit ovat poissa ja nyt opettelen ylläpitämään liikkuvuuttani.
Ongelmat on tehty selätettäviksi ja kun opin havaitsemaan ongelmiin johtaneet syyt, uskon uinnin alkavan taas sujua. Kevät onkin ollut itsetutkiskelun ja uusien tuulien aikaa. Olen alkanut viimein elää rohkeammin sellaista elämää, jota haluan. Matkan varrella on sattunut mielenkiintoisia kohtaamisia. Nämä kohtaamiset ovat olleet minulle ikäänkuin suunnannäyttäjiä ja asiat ovat alkaneet lutviutumaan kuin itsestään haluamaani suuntaan.Ympäriltä saatu ystävien kannustus ja vieraiden ihmisten kiinnostus ja satunnaiset kehut sujuvasta uinnista vahvistavat sitä, että olen oikealla tiellä. Uusi uintiryhmä on tuonut erilaista oppia ja muutamia uusia, ajattelun arvoisia vinkkejä, uintini parantamiseen.
Nähtäväksi jää mitä kesä tullessaan tuo. Toivottavasti ainakin lisää oivalluksia ja tuttavuuksia uinnin parissa. Kesän ehdoton ykkösjuttu on, että pääsee harjoittelemaan pitkälle radalle. Koska tulevat kisat käydään pitkällä radalla, on minulle todella tärkeää voida harjoittella uintituntumaa ja vauhdinjakoa 50 metrisellä radalla. Huomenna pääsenkin nauttimaan talven jälkeen ulkoaltaasta, kun parin kilsan päässä oleva maauimala avaa ovensa! Aurinko, kaunis luonto ja turkoosi, viileä, ympärillä vellova vesi..voiko parempaa yhdistelmää olla!?
Valmius tarkoittaa minulle sitä, että voin kokea itseni varmaksi jokaisella osa-alueella uintisuorituksessa. Haluan tehdä asiat teknisesti oikein, vaikka masters-sarjan kilpailut ovat säännöiltään hiukan rennommat. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että kesä vietetään altaassa uintia parannellen. Töitä riittää uintitekniikan hiomisessa ja vauhdin lisäämisessä. Tekniikassa aion keskittyä käännösten ja startin harjoitteluun sellaiseksi, että saan ne sujumaan perusvarmasti ja kaikki tapahtuu ilman suurempia ponnisteluja. Ajanjuoksu kuitenkin arveluttaa. Riittääkö jäljellä oleva aika viedä uintini siihen pisteeseen, että voisin olla tyytyväinen itseeni.
Viime kerrat altaassa ovat olleet monella tapaa tuskastuttavan takkuisia. Tuntuu, että pinnalla ei pysy, jalat vajoaa ja tasapaino vedessä on kateissa. Jopa vahvuudessani vapaauinnissa, rytmi on hajoillut ja vasen käsi vedossa falskannut. Uinti on ollut melko turhauttavaa ja uintiohjelmat on tehnyt mieli jättää kesken. Olenkin joutunut poikkeamaan suunnitellusta ja turvautumaan perusharjoittesiin, joilla saan palautettua rentoutta ja tasapainoa uintiasentoon.
Parhaimpia harjoitteita tähän ovat kellunta liukuasennossa ja siitä potkujen kautta uintiin sekä lempparini kylkipotkut ja niiden kautta rauhalliseen uintiin. Koska rentous on avain hyvään uintiin, sen puuttuessa olen antanut itselleni luvan keskeyttää treenini. Tilalle teen sitten näitä rentousharjoituksia. Jos uinti ei kulje harjoitteista huolimatta, olen katsonut paremmaksi poistua altaasta. Mitä sitä tekemään sellaista joka vain aiheuttaa turhautumista. Viime aikojen ongelmat aiheuttavat epävarmuutta, mutta silti jaksan pysyä motivoituneena ja luottavaisena että minusta on tähän.
"Minne minä menisin, jollen eteenpäin."
Ongelmat laittavat luonnollisesti etsimään syy-seuraussuhteita. Sisältä kumpuava, valtava halu oppia lisää ja kehittyä nopeasti, saattaa kerryttää harteille turhia paineita. Sorrun usein vertaamaan itsenäni naapuriradan kilpauimareihin, sillä haluan tehdä asiat yhtä hyvin, juuri oikein. Uintiystäväni ovatkin huomautelleet täydellisyyden tavoittelustani ja ettei minun tarvitsisi olla itselleni näin armoton, olenhan vielä alussa. Näen itsekriittisyydessä kuitenkin paljon hyvääkin, sillä se potkii eteenpäin, saa tekemään parhaansa ja kehitystä tapahtuu.
Hengitysrytmini on jäänyt junnaamaan toispuoleisesti oikealta ja voisi selittää vasemman käden hankaluuksia kunnollisen vetotuntuman saannissa. Käsi ikään kuin karkaan alta. Hengitystekniikan kehittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle ja uintiohjelmissa on kasvatettu muutenkin hypoxi harjoittelua, joka kasvattaa anaerobista kapasiteettia. Muutamalla hengenvedolla uiminen on minulle melko luonnollista ja helppoa. Mitä vähemmän häiritseviä hengitysliikkeitä tarvitsee tehdä, sen sujuvammin uinti kulkee. Yritän kuitenkin palauttaa uintiini molemmin puolisen hengityksen, ihan vaan tasapainon vuoksi.
Minulta on kysytty, uinko liikaa ja itseni puhki, mutta mielestäni harjoittelumäärät ovat pysyneet pakosta kohtuudessa, koska aikataulullisia ongelmia aiheutuu väkisin vuorotyöstä ja pienten lasten äitinä olemisesta. Uintikertoja viikkoon mahtuu kahdesta neljään kertaan. Pyrin neljään kertaan viikko, joista kaksi menee valmiiden ohjelmien uintiin, kolmas treeneistä kuluu masters-ryhmässä ja neljäs on oma fiilistelytreeni, jolloin uin milloin mitäkin. Kesä tuo toki tullessaan myös avovesiuintikerrat, kunhan kaveri järveen järjestyy.
Viime aikojen vitsaus, lihasjumit ja ryhtiongelmat ovat vaikuttaneet uintiin häiritsevästi ja niihin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota. Käyn hieronnassa ja olen änkenyt lihashuollon pieninä osina tehtäväksi aamuin illoin. Lihashuoltooni kuuluu foamrollerilla rullailua, venytyksiä, keppijumppaa ja erilaisia kuminauhavemputuksia. Vietän aikaa myös syväkyykyssä, jossa selkä saa armollista lepoa. Pahimmat jumit ovat poissa ja nyt opettelen ylläpitämään liikkuvuuttani.
Ongelmat on tehty selätettäviksi ja kun opin havaitsemaan ongelmiin johtaneet syyt, uskon uinnin alkavan taas sujua. Kevät onkin ollut itsetutkiskelun ja uusien tuulien aikaa. Olen alkanut viimein elää rohkeammin sellaista elämää, jota haluan. Matkan varrella on sattunut mielenkiintoisia kohtaamisia. Nämä kohtaamiset ovat olleet minulle ikäänkuin suunnannäyttäjiä ja asiat ovat alkaneet lutviutumaan kuin itsestään haluamaani suuntaan.Ympäriltä saatu ystävien kannustus ja vieraiden ihmisten kiinnostus ja satunnaiset kehut sujuvasta uinnista vahvistavat sitä, että olen oikealla tiellä. Uusi uintiryhmä on tuonut erilaista oppia ja muutamia uusia, ajattelun arvoisia vinkkejä, uintini parantamiseen.
 |
| Tuonne huomenna! Kutsuva, eikö? |
Nähtäväksi jää mitä kesä tullessaan tuo. Toivottavasti ainakin lisää oivalluksia ja tuttavuuksia uinnin parissa. Kesän ehdoton ykkösjuttu on, että pääsee harjoittelemaan pitkälle radalle. Koska tulevat kisat käydään pitkällä radalla, on minulle todella tärkeää voida harjoittella uintituntumaa ja vauhdinjakoa 50 metrisellä radalla. Huomenna pääsenkin nauttimaan talven jälkeen ulkoaltaasta, kun parin kilsan päässä oleva maauimala avaa ovensa! Aurinko, kaunis luonto ja turkoosi, viileä, ympärillä vellova vesi..voiko parempaa yhdistelmää olla!?
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti