Tekniikasta ja oppimisesta
Kiirettä on pitänyt viimeisen viikon aikana. Kesä on tuonut mukanaan erilaisia askareita, niin sisällä, kuin tuolla ulkonakin ja nehän vievät aikaa mun kirjoittamiselta. Töissäkin on pitänyt kiirettä, että eipä ole ajattelulle tilaa myöskään siellä ollut. Tänään on sentään vapaapäivä, niin töistä, kuin uinnistakin ja päivä on kulunut maalaushommissa ulkona. Nyt kun on reilu tunti tässä "luppoaikaa", niin eikun tykittämään ajatuksia kiireesti paperille, josko iltaan mennessä olisi jotain valmista. Ajatuksia on taas noussut miljoona, mutta eniten mielenpäällä on viimeaikoina ollut uintitekniikka-asiat.
Treenit ovat viikko viikolta rankempia ja kovaa uimista on lisätty harjoitteluohjelmiin. Ei voi kun todeta, että on kyllä rankka laji ja itsensä äärimmilleen vieminen vaatii tahdonlujuutta. Tekee mieli luovuttaa, mutta kuitenkin jatkaa niillä raivonrippeillä, jotka vielä sisältä löytyy. Valmentajan tehtäväksi on jäänyt kannustaminen, jotta sarjat eivät jää kesken. Edelliselle viikolle uintikertoja kertyi viisi, joista kolme oli melkoisen rankkaa uimista täysillä. Tämän viikon YRITÄN pysyä poissa altaasta, teen vain ne pari ostettua ohjelmaa ja muuten aion levätä. Varmasti tulee olemaan vaikeaa, kun aurinkoinen sää huokuttelee maauimalle.
Edellinen viikko herätteli ajatuksia siitä, kuinka saisin harjoiteltua kovaa uimista niin, että tekniikka pysyy väsymyksestä huolimatta koossa ja uinti ei menisi hosumiseksi. Sprinttiuiminen on niin erilaista, kuin rauhallisempi, vaikkakin myös vauhdikas uinti. Rauhallisemmassa tahdissa ote veteen pysyy hyvin, mutta täysiä uidessa en ole enää varma otteesta, onko sitä ollenkaan. Lauantain treeneissä masters-porukassa sain hyvän vinkin siihen, että palautuva käteni jää liian sivulle ja se voisi suuntautua enemmän eteenpäin. Tuo voi selittää osaltaan sitä tunnetta, ettei hyvää otetta ennen vetoa kerkeä syntymään. Onneksi olen hyvin tekniikkaorientoitunut, niin jaksan lähteä viemään tätä uutta vinkkiä uintiini.
Uidessa analysoin omaa tekemistäni lähes jatkuvasti. Haluan tiedostaa mitä teen ja miksi. Teen ajatustyötä ehkä välillä jopa liikaakin, jolloin se saattaa haitata tuon oikean tekniikan löytymistä. Liika ajattelu voi olla myös syy uinnin hajoamiseen, etenkin rinta-ja perhosuinnissa. Uutta asiaa opetellessani katson ensimmäiseksi videoita uintitekniikasta. Tekniikan oppimiseksi tarvitsen esimerkin ja sitten onnistumisen tunteen uidessa. Sen vain tuntee, kun jokin loksahtaa tekniikassa paikalleen. Videot ovat hyvä keino katsoa malliesimerkkejä hyvästä tekniikasta ja ne myöskin toimivat oivana palautteenantajana omasta uinnista. Ohessa yksi eniten katsomistani videoista, jota katsoin aikanaan non-stoppina. Uinti tässä näyttää niin kauniilta ja hallitulta.
Jaksan katsoa lähes loputtomiin videoita uintitekniikasta ja kiinnitän niissä huomioita eriasioihin vuorollaan. ”Uinti-urani” alussa katsoinkin todella paljon erilaisia YouTube- videoita uinnista. Olen huomaannut, että nimenomaan katselu toimii minulla äärettömän hyvin tiedonkeruussa. Esimerkiksi olen oppinut paljon uinninrytmistä, pelkästään katsomalla. Katselemalla luotu mielikuva ja malli, on sitten helpompi viedä omaan uintiin, kuin jos joku pelkästään kertoisi suullisesti, kuinka pitäisi asiat tehdä. Koska olen huono kuuntelemaan pidempiä sepustuksia uintitekniikasta ja ajatukseni karkaa alta sekunnin muualle, tykkään eniten siitä, että valmentaja hyppää itse altaaseen ja näyttää tarvittaessa mallia.
Uinti on tekniikkalaji, se on fakta. Lajin teknisyydestä huolimatta uskon, että kuka tahansa voi oppia lajin jos on tarpeeksi motivoitunut ja löytää oman tavan oppia sekä jaksaa pohtia asiayhteyksiä teorian ja käytännön välillä. Oman uinnin ajattelu siirtää vastuuta oppimisesta itselle ja auttaa itselle sopivien liikeratojen löytämisessä. Sen sijaan, että aina odottaisi valmentajan kertovan valmiiksi mitä tehdä, kannattaa hetken ajatella itse. Olenkin sitä mieltä, että paraskaan valmentaja ei saa sinua oppimaan asioita, jos et ole valmis tekemään omaa ajatustyötä. Ajattele siis mitä teet ja miksi. Kun oppii havaitsemaan omat heikkoidet, osaa etsiä tietoa ja keinoja asian korjaamiseksi. Mainitsemani videot voivat olla yksi tapa kerätä tietoa. Koska jokainen oppii tavallaan, itselle parhaiten toimivan keinon löytää vain kokeilemalla, ja uimaan oikein, vain oikeita asioita tarpeeksi toistamalla.
Olen katsonut niin paljon videoita, että tiedän tasan, millaiselta hyvä tekninen uinti näyttää. Videoita löytyy monen tasoisia ja uinti voi näyttää eri uimareilla hyvinkin erilaiselta. Toisinaan painotetaan käsien koukistelua ja toisinaan videot väittelee, kuuluuko sormet olla yhdessä vai rennosti erillään. Tapoja on niin monta, kuin on uimariakin, joten vie aikansa poimia itsellä parhaiten toimivat tyylit. Sen olen oppinut, että kaikkea turhaa kikkailua kannattaa välttää.
Alussa sorruinkin liikaa kopioimaan uinnille tyypillisiä maneereja. Keskityin aivan liikaa miltä uintini näyttää, enkä miltä se minusta tuntuu ja viekö se minua oikeasti eteenpäin. Nykyään kun olen löytänyt kohtuullisen hyvän tekniikan vapaa-, rinta- ja selkäuinnissa, yritän enemmän keskittyä veden paineen tuntemiseen sekä rytmin ylläpitämiseen oikeana ja tasaisena. Keskityn tunnustelemaan kulkeeko uinti oikeasti eteenpäin. Lisäksi haen jatkuvasti uintiini sellaista rentoutta, jota jaksan ylläpitää useamman altaan välin. Rentous kun lisää luottamusta veteen, jolloin hengittäminen helpottuu ja automatisoituu.
Haluankin nykyään oppia luottamaan omiin fiiliksiini, valmentajan antamien ohjeiden lisäksi. Analysoin siis edelleen joka kerta uintiani, mutta hiukan eri vinkkelistä yrittäen etsiä vain parempaa tunnetta. Uinti on myös paljon mielekkäämpää, kun joka harjoitteessa ajattelee jotain yhtä asiaa, jota yrittää parantaa sillä hetkellä. Esimerkiksi, tappavan tylsissä potkuharjoitteissa, keskityn vuoronperään uintiasentoon, keskivartalon tukeen, lähteekö potku lantiosta, onko potku rento, mitä jalkaterässä tuntuu potkun aikana jne. Tämä palvelee oppimista paremmin kuin se, että keilaisi päädystä päätyyn ohjelman läpi sen suuremmin pohtimatta, mitä sillä hetkellä on tekemässä.
Toisinaan osaan jo ajautua ihanaan flow-tilaan, jolloin vain keskityn hengitykseen ja annan uinnin vain kulkea, puuttumatta suuremmin käden kulmiini vedessä. Melkoisen vapauttava tunne tämä ja tunne johon haluan useimmin uinnin loputtua päätyä.
Nykyään katselen jo vähemmän pakkomielteisesti videoita. Kokonaan en huviani kuitenkaan lopeta, sillä ne ovat oiva keino virittäytyä tunnelmaan ennen uintiharjoituksia. Katselu toimii ikään kuin lämmittelynä ja yleensä katson juuri niitä asioita videoilta, joita haluan tämän päivän harjoituksessa parantaa. Harjoiteltavat asiat eivät lopu koskaan ja vaikka uintitekniikkani olisi kuinka täydellinen tahansa, jokainen kerta altaassa on erilainen. Ja ei pidä ihmetellä, jos välillä painun pinnan alle tarkastelemaan muita uimareita, tarkoitukseni ei ole tiirailla, vaan katsoa mitä uimari veden alla tekee. Tämä on tapa oppia. Varsinkin jos havaitsen jonkun uivan mielestäni hyvin, miksi en katsoisi pinnan alle, mikä on se juttu, jonka häneltä voisin oppia. Pinnan alta siksi, että kaikki oleellinen tapahtuu siellä.
Sprinttivapaauintini tarvitsee lisää aikaa ja harjoitusta. Vaatii paljon ajatusta, jotta saan kehoni toimimaan tuon uintityylin edellyttämällä tavalla. Vaatii toistoja, jotta saan hermotuksen pelaamaan ja teittyä räjähtävyyttä liikkeisiin. Paljon ulkonäöllisesti tapahtuu, mutta menenkö etteenpäin? Tekniikka on vaikea pitää kasassa ja hapen ottaminen todella hankalaa, kun suu täyttyy hapen sijaan vedellä. Sprinttityylin hiomiseen aion paneutua kesän ja syksyn aikana.
Treenit ovat viikko viikolta rankempia ja kovaa uimista on lisätty harjoitteluohjelmiin. Ei voi kun todeta, että on kyllä rankka laji ja itsensä äärimmilleen vieminen vaatii tahdonlujuutta. Tekee mieli luovuttaa, mutta kuitenkin jatkaa niillä raivonrippeillä, jotka vielä sisältä löytyy. Valmentajan tehtäväksi on jäänyt kannustaminen, jotta sarjat eivät jää kesken. Edelliselle viikolle uintikertoja kertyi viisi, joista kolme oli melkoisen rankkaa uimista täysillä. Tämän viikon YRITÄN pysyä poissa altaasta, teen vain ne pari ostettua ohjelmaa ja muuten aion levätä. Varmasti tulee olemaan vaikeaa, kun aurinkoinen sää huokuttelee maauimalle.
Edellinen viikko herätteli ajatuksia siitä, kuinka saisin harjoiteltua kovaa uimista niin, että tekniikka pysyy väsymyksestä huolimatta koossa ja uinti ei menisi hosumiseksi. Sprinttiuiminen on niin erilaista, kuin rauhallisempi, vaikkakin myös vauhdikas uinti. Rauhallisemmassa tahdissa ote veteen pysyy hyvin, mutta täysiä uidessa en ole enää varma otteesta, onko sitä ollenkaan. Lauantain treeneissä masters-porukassa sain hyvän vinkin siihen, että palautuva käteni jää liian sivulle ja se voisi suuntautua enemmän eteenpäin. Tuo voi selittää osaltaan sitä tunnetta, ettei hyvää otetta ennen vetoa kerkeä syntymään. Onneksi olen hyvin tekniikkaorientoitunut, niin jaksan lähteä viemään tätä uutta vinkkiä uintiini.
Uidessa analysoin omaa tekemistäni lähes jatkuvasti. Haluan tiedostaa mitä teen ja miksi. Teen ajatustyötä ehkä välillä jopa liikaakin, jolloin se saattaa haitata tuon oikean tekniikan löytymistä. Liika ajattelu voi olla myös syy uinnin hajoamiseen, etenkin rinta-ja perhosuinnissa. Uutta asiaa opetellessani katson ensimmäiseksi videoita uintitekniikasta. Tekniikan oppimiseksi tarvitsen esimerkin ja sitten onnistumisen tunteen uidessa. Sen vain tuntee, kun jokin loksahtaa tekniikassa paikalleen. Videot ovat hyvä keino katsoa malliesimerkkejä hyvästä tekniikasta ja ne myöskin toimivat oivana palautteenantajana omasta uinnista. Ohessa yksi eniten katsomistani videoista, jota katsoin aikanaan non-stoppina. Uinti tässä näyttää niin kauniilta ja hallitulta.
Jaksan katsoa lähes loputtomiin videoita uintitekniikasta ja kiinnitän niissä huomioita eriasioihin vuorollaan. ”Uinti-urani” alussa katsoinkin todella paljon erilaisia YouTube- videoita uinnista. Olen huomaannut, että nimenomaan katselu toimii minulla äärettömän hyvin tiedonkeruussa. Esimerkiksi olen oppinut paljon uinninrytmistä, pelkästään katsomalla. Katselemalla luotu mielikuva ja malli, on sitten helpompi viedä omaan uintiin, kuin jos joku pelkästään kertoisi suullisesti, kuinka pitäisi asiat tehdä. Koska olen huono kuuntelemaan pidempiä sepustuksia uintitekniikasta ja ajatukseni karkaa alta sekunnin muualle, tykkään eniten siitä, että valmentaja hyppää itse altaaseen ja näyttää tarvittaessa mallia.
Uinti on tekniikkalaji, se on fakta. Lajin teknisyydestä huolimatta uskon, että kuka tahansa voi oppia lajin jos on tarpeeksi motivoitunut ja löytää oman tavan oppia sekä jaksaa pohtia asiayhteyksiä teorian ja käytännön välillä. Oman uinnin ajattelu siirtää vastuuta oppimisesta itselle ja auttaa itselle sopivien liikeratojen löytämisessä. Sen sijaan, että aina odottaisi valmentajan kertovan valmiiksi mitä tehdä, kannattaa hetken ajatella itse. Olenkin sitä mieltä, että paraskaan valmentaja ei saa sinua oppimaan asioita, jos et ole valmis tekemään omaa ajatustyötä. Ajattele siis mitä teet ja miksi. Kun oppii havaitsemaan omat heikkoidet, osaa etsiä tietoa ja keinoja asian korjaamiseksi. Mainitsemani videot voivat olla yksi tapa kerätä tietoa. Koska jokainen oppii tavallaan, itselle parhaiten toimivan keinon löytää vain kokeilemalla, ja uimaan oikein, vain oikeita asioita tarpeeksi toistamalla.
Olen katsonut niin paljon videoita, että tiedän tasan, millaiselta hyvä tekninen uinti näyttää. Videoita löytyy monen tasoisia ja uinti voi näyttää eri uimareilla hyvinkin erilaiselta. Toisinaan painotetaan käsien koukistelua ja toisinaan videot väittelee, kuuluuko sormet olla yhdessä vai rennosti erillään. Tapoja on niin monta, kuin on uimariakin, joten vie aikansa poimia itsellä parhaiten toimivat tyylit. Sen olen oppinut, että kaikkea turhaa kikkailua kannattaa välttää.
Alussa sorruinkin liikaa kopioimaan uinnille tyypillisiä maneereja. Keskityin aivan liikaa miltä uintini näyttää, enkä miltä se minusta tuntuu ja viekö se minua oikeasti eteenpäin. Nykyään kun olen löytänyt kohtuullisen hyvän tekniikan vapaa-, rinta- ja selkäuinnissa, yritän enemmän keskittyä veden paineen tuntemiseen sekä rytmin ylläpitämiseen oikeana ja tasaisena. Keskityn tunnustelemaan kulkeeko uinti oikeasti eteenpäin. Lisäksi haen jatkuvasti uintiini sellaista rentoutta, jota jaksan ylläpitää useamman altaan välin. Rentous kun lisää luottamusta veteen, jolloin hengittäminen helpottuu ja automatisoituu.
Haluankin nykyään oppia luottamaan omiin fiiliksiini, valmentajan antamien ohjeiden lisäksi. Analysoin siis edelleen joka kerta uintiani, mutta hiukan eri vinkkelistä yrittäen etsiä vain parempaa tunnetta. Uinti on myös paljon mielekkäämpää, kun joka harjoitteessa ajattelee jotain yhtä asiaa, jota yrittää parantaa sillä hetkellä. Esimerkiksi, tappavan tylsissä potkuharjoitteissa, keskityn vuoronperään uintiasentoon, keskivartalon tukeen, lähteekö potku lantiosta, onko potku rento, mitä jalkaterässä tuntuu potkun aikana jne. Tämä palvelee oppimista paremmin kuin se, että keilaisi päädystä päätyyn ohjelman läpi sen suuremmin pohtimatta, mitä sillä hetkellä on tekemässä.
Toisinaan osaan jo ajautua ihanaan flow-tilaan, jolloin vain keskityn hengitykseen ja annan uinnin vain kulkea, puuttumatta suuremmin käden kulmiini vedessä. Melkoisen vapauttava tunne tämä ja tunne johon haluan useimmin uinnin loputtua päätyä.
Nykyään katselen jo vähemmän pakkomielteisesti videoita. Kokonaan en huviani kuitenkaan lopeta, sillä ne ovat oiva keino virittäytyä tunnelmaan ennen uintiharjoituksia. Katselu toimii ikään kuin lämmittelynä ja yleensä katson juuri niitä asioita videoilta, joita haluan tämän päivän harjoituksessa parantaa. Harjoiteltavat asiat eivät lopu koskaan ja vaikka uintitekniikkani olisi kuinka täydellinen tahansa, jokainen kerta altaassa on erilainen. Ja ei pidä ihmetellä, jos välillä painun pinnan alle tarkastelemaan muita uimareita, tarkoitukseni ei ole tiirailla, vaan katsoa mitä uimari veden alla tekee. Tämä on tapa oppia. Varsinkin jos havaitsen jonkun uivan mielestäni hyvin, miksi en katsoisi pinnan alle, mikä on se juttu, jonka häneltä voisin oppia. Pinnan alta siksi, että kaikki oleellinen tapahtuu siellä.
Sprinttivapaauintini tarvitsee lisää aikaa ja harjoitusta. Vaatii paljon ajatusta, jotta saan kehoni toimimaan tuon uintityylin edellyttämällä tavalla. Vaatii toistoja, jotta saan hermotuksen pelaamaan ja teittyä räjähtävyyttä liikkeisiin. Paljon ulkonäöllisesti tapahtuu, mutta menenkö etteenpäin? Tekniikka on vaikea pitää kasassa ja hapen ottaminen todella hankalaa, kun suu täyttyy hapen sijaan vedellä. Sprinttityylin hiomiseen aion paneutua kesän ja syksyn aikana.
Ja asiasta vielä viidenteen...tänään sain viimein itsestäni irti jonkinlaisen lihaskuntoa kohottavan treenin. Treeni sisälsi liikkeitä oman kehon painolla. Oli kyykkyä eri variaatioin, hyppyjä ja keskivartaloa aktivoivia liikkeitä ja tämän jälkeen kaiken kruunasi pulahtus järveen. Kiitos tästä kuuluu kaverille, jonka kanssa nauru raikasi, niin että metsät soi. Nyt kun pääsin alkuun, on helpompi jatkaa ja ujuttaa lihaskunto-osuuksia arjen sekamelskaan. Ilman saliakin pärjää näin alkuun ja ulkona tehty kuntopiiri on vaan niin hauskaa.
-Jonna-
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti