Talviuinti
Olen haikaillut reilut kymmenen vuotta avantouintiharrastuksesta, mutta syystä ja toisesta en ole moiseen aiemmin ryhtynyt, kuin NYT. Tai olenhan minä silloin tällöin käväissyt avannossa mahdollisuuden tullessa, mutta säännöllistä uintia en ole onnistunut aloittamaan. Yksi syy on ollut taas seuran puute.
Tänään otin nämä kauan kaivatut ensiaskeleet talviuintiin, kun Hämeenlinnan latu järjesti avoimet ovet Ahveniston rantasaunalla. Avoimissa ovissa oli mahdollista tutustua lajiin kannustavassa ilmapiirissä ja lisäksi lajiin astelevana tulokkaana sain tietoa järjestävän tahon toiminnasta. Hämeenlinnan latu edustaa kaikenlaista luontoliikkumista ja kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan toiminnallaan ja tapahtumillaan. Mitäpä muutakaan minä voin kuin innostua! Yhdistyksen toimintaan osallistuminen olisi oiva tapa lisätä luontoliikuntaa ja saada ympärille lisää samanhenkisyyttä.
Avoimissa ovissa vallitsi lämmin, hyväksyvä tunnelma ja on aina niin hienoa nähdä kuinka laji yhdistää ja synnyttää keskusteluja. Koska olen arkajalka osallistumaan yksin tällaisiin tapahtumiin, sain mukaani kaverin, jolla on kokemusta talviuinnista useamman vuoden edestä. Siis voiko olla parempaa seuraa astella harrastuksen pariin, kuin konkari, joka on osallistunut monet kerrat myös avantouinnin SM-kilpailuihin? No ei ja niinpä marssin kokeneemman perässä yhdenksän asteiseen järviveteen.
Pulahdus kylmään veteen oli yllättävän helppoa. Ensimmäisellä kerralla henki salpaantui ja varpaat tahtoivat mennä kramppiin, mutta saunan lämmöstä oli kerta toisensa jälkeen aina vain helpompi astella järveen, niin etten olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Jäätävästä vedestä huolimatta, onnistuin jopa uimaan pieniä lenkkejä. Säännöllinen uintiharrastus on näet karaissut ja eräs rouva kommentoikin minun olevan yllättävän rohkea ensikertalaiseksi.
Uinnin jälkeen olo oli todella euforinen, jopa niin rento, että olisin voinut vain nukahtaa. Ymmärrän hyvin, miksi laji koukuttaa, sillä tuollaista tunnetta en ole saanut mistään muualta. Kipinä lajiin taisi roihahtaa kunnolla liekkeihin ja kaverini innostamana syntyi ajatus osallistumisesta helmikuussa järjestettäviin avantouinnin SM-kilpailuihin. Ennen sitä minun on kuitenkin totutettava kehoa sietämään kylmyyttä lisää ja lisäksi minun on opeteltava "mummouinti" uudelleen, sillä kyseisissä kilpailuissa saa uida ainoastaan rintauintia pää pinnalla. Ai, että tämä on elämää jos mikä!
-Jonna-
Tänään otin nämä kauan kaivatut ensiaskeleet talviuintiin, kun Hämeenlinnan latu järjesti avoimet ovet Ahveniston rantasaunalla. Avoimissa ovissa oli mahdollista tutustua lajiin kannustavassa ilmapiirissä ja lisäksi lajiin astelevana tulokkaana sain tietoa järjestävän tahon toiminnasta. Hämeenlinnan latu edustaa kaikenlaista luontoliikkumista ja kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan toiminnallaan ja tapahtumillaan. Mitäpä muutakaan minä voin kuin innostua! Yhdistyksen toimintaan osallistuminen olisi oiva tapa lisätä luontoliikuntaa ja saada ympärille lisää samanhenkisyyttä.
Avoimissa ovissa vallitsi lämmin, hyväksyvä tunnelma ja on aina niin hienoa nähdä kuinka laji yhdistää ja synnyttää keskusteluja. Koska olen arkajalka osallistumaan yksin tällaisiin tapahtumiin, sain mukaani kaverin, jolla on kokemusta talviuinnista useamman vuoden edestä. Siis voiko olla parempaa seuraa astella harrastuksen pariin, kuin konkari, joka on osallistunut monet kerrat myös avantouinnin SM-kilpailuihin? No ei ja niinpä marssin kokeneemman perässä yhdenksän asteiseen järviveteen.
Pulahdus kylmään veteen oli yllättävän helppoa. Ensimmäisellä kerralla henki salpaantui ja varpaat tahtoivat mennä kramppiin, mutta saunan lämmöstä oli kerta toisensa jälkeen aina vain helpompi astella järveen, niin etten olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Jäätävästä vedestä huolimatta, onnistuin jopa uimaan pieniä lenkkejä. Säännöllinen uintiharrastus on näet karaissut ja eräs rouva kommentoikin minun olevan yllättävän rohkea ensikertalaiseksi.
Uinnin jälkeen olo oli todella euforinen, jopa niin rento, että olisin voinut vain nukahtaa. Ymmärrän hyvin, miksi laji koukuttaa, sillä tuollaista tunnetta en ole saanut mistään muualta. Kipinä lajiin taisi roihahtaa kunnolla liekkeihin ja kaverini innostamana syntyi ajatus osallistumisesta helmikuussa järjestettäviin avantouinnin SM-kilpailuihin. Ennen sitä minun on kuitenkin totutettava kehoa sietämään kylmyyttä lisää ja lisäksi minun on opeteltava "mummouinti" uudelleen, sillä kyseisissä kilpailuissa saa uida ainoastaan rintauintia pää pinnalla. Ai, että tämä on elämää jos mikä!
-Jonna-
Mitenkäs talvituintiharrastus etenee?
VastaaPoista