Palautuminen vaatii unta
Kesälomalta on palattu arkeen ja arkirutiinit ovat tuttuun tapaan lähteneet käyntiin. Arki on taas tuonut tullessaan työn, perheen ja harrastusten yhteensovittamisen sekamelskan. Loman ihana aikatauluttomuus on poissa ja taas on taivuttava valmiiksi kellotettuun elämänrytmiin.
Loma oli oikein onnistunut ja taas on mukavia muistoja mitä pimenevissä illoissa muistella. Loma teki tehtävänsä ja koen, että olen saanut töistä riittävästi etäisyyttä, jotta niistä palautuminen on ollut mahdollista. Hellekelit saivat loman tuntumaan erityiseltä ja todellisuutta pidemmältä. Palkkatyöstä palautuneena oli taas mukava palata sorvin ääreen.
Loma oli oikein onnistunut ja taas on mukavia muistoja mitä pimenevissä illoissa muistella. Loma teki tehtävänsä ja koen, että olen saanut töistä riittävästi etäisyyttä, jotta niistä palautuminen on ollut mahdollista. Hellekelit saivat loman tuntumaan erityiseltä ja todellisuutta pidemmältä. Palkkatyöstä palautuneena oli taas mukava palata sorvin ääreen.
Loman loppuminen tarkoitti myös paluuta säntillisempien uintitreenien pariin. Ulkopuolisen valmentajan tekemät ohjelmat on nyt hiukan lyhyempiä, jotta ne kerkiää kohtuu ajassa ajatuksella uimaan. Noin 2km ohjelmat ovat tuntuneet enemmän omalta ja taas on ollut kiva uida jonkun muun tekemiä ohjelmia. Uintiohjelmat sisältävät nyt enemmän kovaa uitavia sarjoja, jotta kisavauhtisia osuuksia saadaan kuvioihin mukaan. Kovaa uiminen onkin mukavaa vaihtelua, sillä kesä tuli uitua melko rauhallisella tahdilla.
Uimisessa on kuitenkin ilmennyt taas ongelmia hengittämisen kanssa. Jätän herkästi hengittämättä kovissa sarjoissa, jolloin luonnollisesti läkähdyn. Uinti on saattanut ahdistaa henkeä paikoin niin, että koen jopa pientä panikointia taukojen aikana päädyssä seistessä. Tuota ahdistavaa tunnetta olen yrittänyt selittää siitepölyallergialla, joka koko kesän on vaivannut. Kovaa uinti aiheuttaa väsymystä, joka hajoittaa tekniikan ja lättäriuinnista olenkin saanut ärtyneen olkapään. Onneksi olkapää tokeni levolla. Ahdistus ja tekniikkaongemat horjuttavat taas varmuuttani tulevia kisoja ajatellen. En kerkiä kuntoon ajoissa. Toivoton tapaus siis.
Viimeisimmissä treeneissä poiki ajatus, että vaikka loma sai palautumaan palkkatöistä, osaanko antaa itselleni aikaa palautua treeneistä, kotitöistä ja muusta päivän aktiviteeteistä? Kuinka siis onnistun palautumaan päivästä, jotta voin taas tehdä parhaani seuraavana? Se on selvä, että kaikki rasite ja stressi, oli se peräisin mistä tahansa, vaikuttaa siihen kauanko vie aikaa palautua yhdestä työpäivästä, treenistä ja kotiaskareista.
Palautuminen on tietysti tärkeää uinnissa kehittymisen kannalta, mutta myös yleisessä jaksamisessa. Levännyt ihminen kehittyy, on aikaansaava ja on todennäköisemmin myös paremmalla päällä. Levännyt ihminen jaksaa olla läsnä. Läsnä töissä potilaille ja vallitseville tilanteille, läsnä kotona lapsille ja muille läheisille, läsnä harjoituksessa suoritettavaan tehtävään. Koska huomaan olevani ajoittain levoton, saamaton ja huonolla tuulella, eikä treeni tunnu kulkevan, olenko vain väsynyt ja palautumaton, en toivoton tapaus?
Aiemmin mainitsin, että nukun aivan liian vähän yössä ja olen nyt ottanut tehtäväkseni laittaa unirytmini kuntoon niissä puitteissa jotka elämäni mahdollistaa. Uni on tärkeää ja tämä on vain korostanut merkitystään iän lisääntyessä. Kuluneen viikon aikana olenkin huolehtinut siitä, että unta tulee vähintään seitsemän tuntia yössä. Pyrin jatkossa kahdeksaan tuntiin yössä, jonka koen olevan itselleni optimaalisin määrä unta. Unirytmin muutos epäsäännöllisestä säännölliseksi vaatii aikaa, jotta siitä tulee uusi normaali.
Unirytmini on ollut pitkään sekaisin. Illat ovat venyneet yli puolen yön ja unta on aiemmin tullut alle kuusi tuntia. Lapsiarki on omalta osaltaan sekoittanut tervettä unirytmiä, mutta syynä on ollut myös epäsäännöllinen kolmivuorotyö, jonka ympärille arkirutiinit ja harrastukset rakentuvat. Vuorotyö tuo omat haasteet säännöllisiin nukkumaanmenoaikoihin ja vaikka nyt olen päättänyt joka ilta kömpiä viimeistää klo 22:00 sänkyyn, sotkee ilta- ja yövuorot aikomukseni. Tärkeintä on kuitenkin saada yhtenäistä unta 7-8h yössä. Voin jo huomata muutoksia jaksamisessani tämän lyhyen jakson aikana, jolloin olen säännöllisesti mennyt nukkumaan. Kun voin paremmin ja keho saa kaipaamaansa lepoa, luotan uinnin taas alkavan sujua.
Elämä on ihmeellistä ja kuljettaa minua eteenpäin. Olen jokaisesta uudesta tuttavuudesta, joka jakaa ajatukseni, onnellinen! Uskon, että jokaisella kohtaamallani ihmisillä on minulle jokin erityinen merkitys. Illaksi sainkin kutsun lähteä testaamaan vauhtiani kyseisen uimarin ja kahden muun kanssa. Jännää lähteä uimaan minulle vieraiden uimarien kanssa, mutta ei voi olla kuin opettavaista ja motivoivaa tai voihan toki kylmä tulla ulkoaltaassa 😊. Nyt altaaseen mars!
-Jonna-
Uimisessa on kuitenkin ilmennyt taas ongelmia hengittämisen kanssa. Jätän herkästi hengittämättä kovissa sarjoissa, jolloin luonnollisesti läkähdyn. Uinti on saattanut ahdistaa henkeä paikoin niin, että koen jopa pientä panikointia taukojen aikana päädyssä seistessä. Tuota ahdistavaa tunnetta olen yrittänyt selittää siitepölyallergialla, joka koko kesän on vaivannut. Kovaa uinti aiheuttaa väsymystä, joka hajoittaa tekniikan ja lättäriuinnista olenkin saanut ärtyneen olkapään. Onneksi olkapää tokeni levolla. Ahdistus ja tekniikkaongemat horjuttavat taas varmuuttani tulevia kisoja ajatellen. En kerkiä kuntoon ajoissa. Toivoton tapaus siis.
Viimeisimmissä treeneissä poiki ajatus, että vaikka loma sai palautumaan palkkatöistä, osaanko antaa itselleni aikaa palautua treeneistä, kotitöistä ja muusta päivän aktiviteeteistä? Kuinka siis onnistun palautumaan päivästä, jotta voin taas tehdä parhaani seuraavana? Se on selvä, että kaikki rasite ja stressi, oli se peräisin mistä tahansa, vaikuttaa siihen kauanko vie aikaa palautua yhdestä työpäivästä, treenistä ja kotiaskareista.
Palautuminen on tietysti tärkeää uinnissa kehittymisen kannalta, mutta myös yleisessä jaksamisessa. Levännyt ihminen kehittyy, on aikaansaava ja on todennäköisemmin myös paremmalla päällä. Levännyt ihminen jaksaa olla läsnä. Läsnä töissä potilaille ja vallitseville tilanteille, läsnä kotona lapsille ja muille läheisille, läsnä harjoituksessa suoritettavaan tehtävään. Koska huomaan olevani ajoittain levoton, saamaton ja huonolla tuulella, eikä treeni tunnu kulkevan, olenko vain väsynyt ja palautumaton, en toivoton tapaus?
Aiemmin mainitsin, että nukun aivan liian vähän yössä ja olen nyt ottanut tehtäväkseni laittaa unirytmini kuntoon niissä puitteissa jotka elämäni mahdollistaa. Uni on tärkeää ja tämä on vain korostanut merkitystään iän lisääntyessä. Kuluneen viikon aikana olenkin huolehtinut siitä, että unta tulee vähintään seitsemän tuntia yössä. Pyrin jatkossa kahdeksaan tuntiin yössä, jonka koen olevan itselleni optimaalisin määrä unta. Unirytmin muutos epäsäännöllisestä säännölliseksi vaatii aikaa, jotta siitä tulee uusi normaali.
Unirytmini on ollut pitkään sekaisin. Illat ovat venyneet yli puolen yön ja unta on aiemmin tullut alle kuusi tuntia. Lapsiarki on omalta osaltaan sekoittanut tervettä unirytmiä, mutta syynä on ollut myös epäsäännöllinen kolmivuorotyö, jonka ympärille arkirutiinit ja harrastukset rakentuvat. Vuorotyö tuo omat haasteet säännöllisiin nukkumaanmenoaikoihin ja vaikka nyt olen päättänyt joka ilta kömpiä viimeistää klo 22:00 sänkyyn, sotkee ilta- ja yövuorot aikomukseni. Tärkeintä on kuitenkin saada yhtenäistä unta 7-8h yössä. Voin jo huomata muutoksia jaksamisessani tämän lyhyen jakson aikana, jolloin olen säännöllisesti mennyt nukkumaan. Kun voin paremmin ja keho saa kaipaamaansa lepoa, luotan uinnin taas alkavan sujua.
Liikunta on minulle henkisenhyvinvoinnin kannalta ensisijaista, keino tuulettua esim. juuri työn rasitteista. Siksi on tärkeää, että liikunta tuottaa minulle enemmänkin mielihyvää, kuin lisää negatiivista stressiä.
Ja juuri kun on taas tuntunut, ettei treenit tahdo kulkea, mistään ei tule mitään ja epävarmuus on yrittänyt ottaa otteeseen, sain tukea yllättävältä taholta. Törmäsin nimittäin töissäni erääseen mastersuimariin ja hän sai minut taas tajuamaan, että otankohan itseni liian vakavasti uinnin suhteen. Tämä käymäni lyhyt keskustelu hänen kanssaan sai minut ymmärtämään mistä tässä on kyse. Tämä harrastus on vain keino itsensä kehittämiseen ja pysyä kunnossa. Kilpailut ovat rentoja ja siellä voi kilpailla vain itseään vastaan, parannellen omia ennätyksiään. Hän myös kannusti minua kokeilemaan pidempiä uintimatkoja, vaikka en kääntyisikään voltilla. Vapaauinnissa riittää kunhan vain jollain ruumiinosalla koskee seinään.
Ja juuri kun on taas tuntunut, ettei treenit tahdo kulkea, mistään ei tule mitään ja epävarmuus on yrittänyt ottaa otteeseen, sain tukea yllättävältä taholta. Törmäsin nimittäin töissäni erääseen mastersuimariin ja hän sai minut taas tajuamaan, että otankohan itseni liian vakavasti uinnin suhteen. Tämä käymäni lyhyt keskustelu hänen kanssaan sai minut ymmärtämään mistä tässä on kyse. Tämä harrastus on vain keino itsensä kehittämiseen ja pysyä kunnossa. Kilpailut ovat rentoja ja siellä voi kilpailla vain itseään vastaan, parannellen omia ennätyksiään. Hän myös kannusti minua kokeilemaan pidempiä uintimatkoja, vaikka en kääntyisikään voltilla. Vapaauinnissa riittää kunhan vain jollain ruumiinosalla koskee seinään.
Elämä on ihmeellistä ja kuljettaa minua eteenpäin. Olen jokaisesta uudesta tuttavuudesta, joka jakaa ajatukseni, onnellinen! Uskon, että jokaisella kohtaamallani ihmisillä on minulle jokin erityinen merkitys. Illaksi sainkin kutsun lähteä testaamaan vauhtiani kyseisen uimarin ja kahden muun kanssa. Jännää lähteä uimaan minulle vieraiden uimarien kanssa, mutta ei voi olla kuin opettavaista ja motivoivaa tai voihan toki kylmä tulla ulkoaltaassa 😊. Nyt altaaseen mars!
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti