Armotonta menoa
Viikontakainen kuivaharkka sai koko yläkropan lihakset tottumattomuuttaan täysin jumiin ja viikko on mennyt todella kovissa DOMS-oireissa kärvistellessä. Pahimmat jumit ovat olleet ojentajissa ja rintalihaksissa, punnerruksista johtuen. Kainaloissa kiristää vieläkin ja olkanivelien hyvä liikkuvuus on kateissa edelleen. Lihaskipuilujen lisäksi käsissä ei ole lähes viikkoon ollut normaalia voimatasoa, joten ensimmäinen lihastreeni pitkään aikaan sai kyllä tuta lihaksissa. Pahimmasta lihas"järkytyksestä" on kuitenkin toivuttu ja uskaltauduin toistamiseen uuden ryhmäni harjoituksiin. Hiukan huolissani olin, kuinka minun käy jos laitetaan toistamiseen punnertamaan palautumattomien käsien kanssa.
Harjoitukset ovat selvästi kovempia mihin olen tottunut ja kun valmentaja on patistamassa ja treenikaverit kirittämässä, tulee tehneeksi harjoituksissa kaikkensa. Teemana altaalla oli testiuinnit ja koska minulle ei ollut selvää kuulunko enemmän sprinttereihin vai matkauimareihin, ratkaisi valmentaja ongelman puolestani ja sain uida sprintteritestit. Testiuinnit on minulle melko uutta, mutta ne ovat oiva keino seurata omaa kehitystä. Seuraavalle kerralla otan kyllä sykemittarini mukaan helpottamaan sykkeen seurantaa.
Ensin uitiin reilu kilsa ja tämän jälkeen vuorossa oli testi 5x50 syketasolla 160-180. Tuo syke tarkoittaa jo melkoisen kovaa vauhtia ja taisin uida kaikki vedot lähempänä 180 sykettä. Testi oli rankka ja osoitti minulle jälleen sen, että minun on uitava lisää kovempia sarjoja, jotta voimani riittävät puristamaan kaiken irti vielä viimeisen 50m kohdalla. Ajallisesti jokainen kerta oli lähes sama ja sehän on positiivinen juttu tuskaisista tunteista huolimatta. Testi antoi esimakua itsensä äärimmilleen viemisen tuomasta tuskasta.
Koko uinnin ajan tunsin, ettei käsieni liikkuvuus ja liikeradat kulje läheskään niin vapaasti kuin normaalisti ja pelkäsin saavani kunnon rasitusvamman vasempaan olkapäähäni. Koska en ollut täysin palautuneessa tilassa, olkapäissä alkoi väsymys tuntua jo ensimmäisen kilsan jälkeen, ennen testiä. Olen kyllä todella tyytyväinen itseeni, että sain puristettua viimeiset testimetrit ilman luovuttamista ja tekniikka pysyi silti melko hyvin kasassa. Testin jälkeisen verran jälkeen teimme muutaman piikkivedon startilla.
Startti on edelleen ongelmallinen, sillä koen hyppääväni liian syvälle ja aikaa kuluu pintautumiseen. Lisäksi delfiinipotkut kaipaisivat räjähtävämpää liikettä, jotta pääsisin niillä vauhdikkaammin eteenpäin. Nämä startit olivat ensimmäiset, jotka olen tehnyt valmentajan lähettämänä ja huomasin herkästi ennakoivani. Ennakoinnista ja varaslähdöstä tietentin hylätään kilpailuissa, joten startti vaatii ehdottomasti harjoitusta, niin veteen menossa ja pintautumisessa, mutta myös siinä kuinka minun kuuluu toimia lähtökorokkeella, etten vahingossa saa hylkyä moisesta horjumisesta.
Harkkojen lopulla tiesi taas tehneensä ja pari lepo päivää tulee nyt tarpeeseen, ennen seuraavaa allasta. Olkapäät ovat todella väsyneen tuntuiset ja en missään nimessä halua niihin ongelmia. Olen ottanut treenin jälkeisen kylmähoidon käyttöön ja olkapäät saavatkin jatkossa nauttia uinnin jälkeisistä kylmäsuihkuista. Kylmä toimii väsyneisiin lihaksiin todella hyvin ja saa palautumisen käyntiin. Lepoa, venyttelyä ja kevyttä jumppaa kuminauhalla kuuluu parin päivän ohjelmaani ja maanantaina jatkan jumien avaamista luottohierojallani.
Ryhmän meno on melko armotonta näin äkkiseltään, mutta kun pääsen enemmän perille harjoitustyylistä ja saan säännöllistä ärsykettä lihaksiin myös kuntosaliharjoittelun myötä, alkaa taatusti meno helpottumaan niin kuivalla tehtävissä harjoitteissa kuin myös altaassa. Ryhmänjäsenten antama palaute ja kannustus on juuri sitä mitä ryhmältä toivonkin. Imen kaikki vinkit, parannusehdotukset ja kehut, jotta saan vietyä uintiani uudelle tasolle. Olen niin innoissani tästä!
-Jonna-
Harjoitukset ovat selvästi kovempia mihin olen tottunut ja kun valmentaja on patistamassa ja treenikaverit kirittämässä, tulee tehneeksi harjoituksissa kaikkensa. Teemana altaalla oli testiuinnit ja koska minulle ei ollut selvää kuulunko enemmän sprinttereihin vai matkauimareihin, ratkaisi valmentaja ongelman puolestani ja sain uida sprintteritestit. Testiuinnit on minulle melko uutta, mutta ne ovat oiva keino seurata omaa kehitystä. Seuraavalle kerralla otan kyllä sykemittarini mukaan helpottamaan sykkeen seurantaa.
Ensin uitiin reilu kilsa ja tämän jälkeen vuorossa oli testi 5x50 syketasolla 160-180. Tuo syke tarkoittaa jo melkoisen kovaa vauhtia ja taisin uida kaikki vedot lähempänä 180 sykettä. Testi oli rankka ja osoitti minulle jälleen sen, että minun on uitava lisää kovempia sarjoja, jotta voimani riittävät puristamaan kaiken irti vielä viimeisen 50m kohdalla. Ajallisesti jokainen kerta oli lähes sama ja sehän on positiivinen juttu tuskaisista tunteista huolimatta. Testi antoi esimakua itsensä äärimmilleen viemisen tuomasta tuskasta.
Koko uinnin ajan tunsin, ettei käsieni liikkuvuus ja liikeradat kulje läheskään niin vapaasti kuin normaalisti ja pelkäsin saavani kunnon rasitusvamman vasempaan olkapäähäni. Koska en ollut täysin palautuneessa tilassa, olkapäissä alkoi väsymys tuntua jo ensimmäisen kilsan jälkeen, ennen testiä. Olen kyllä todella tyytyväinen itseeni, että sain puristettua viimeiset testimetrit ilman luovuttamista ja tekniikka pysyi silti melko hyvin kasassa. Testin jälkeisen verran jälkeen teimme muutaman piikkivedon startilla.
Startti on edelleen ongelmallinen, sillä koen hyppääväni liian syvälle ja aikaa kuluu pintautumiseen. Lisäksi delfiinipotkut kaipaisivat räjähtävämpää liikettä, jotta pääsisin niillä vauhdikkaammin eteenpäin. Nämä startit olivat ensimmäiset, jotka olen tehnyt valmentajan lähettämänä ja huomasin herkästi ennakoivani. Ennakoinnista ja varaslähdöstä tietentin hylätään kilpailuissa, joten startti vaatii ehdottomasti harjoitusta, niin veteen menossa ja pintautumisessa, mutta myös siinä kuinka minun kuuluu toimia lähtökorokkeella, etten vahingossa saa hylkyä moisesta horjumisesta.
Harkkojen lopulla tiesi taas tehneensä ja pari lepo päivää tulee nyt tarpeeseen, ennen seuraavaa allasta. Olkapäät ovat todella väsyneen tuntuiset ja en missään nimessä halua niihin ongelmia. Olen ottanut treenin jälkeisen kylmähoidon käyttöön ja olkapäät saavatkin jatkossa nauttia uinnin jälkeisistä kylmäsuihkuista. Kylmä toimii väsyneisiin lihaksiin todella hyvin ja saa palautumisen käyntiin. Lepoa, venyttelyä ja kevyttä jumppaa kuminauhalla kuuluu parin päivän ohjelmaani ja maanantaina jatkan jumien avaamista luottohierojallani.
Ryhmän meno on melko armotonta näin äkkiseltään, mutta kun pääsen enemmän perille harjoitustyylistä ja saan säännöllistä ärsykettä lihaksiin myös kuntosaliharjoittelun myötä, alkaa taatusti meno helpottumaan niin kuivalla tehtävissä harjoitteissa kuin myös altaassa. Ryhmänjäsenten antama palaute ja kannustus on juuri sitä mitä ryhmältä toivonkin. Imen kaikki vinkit, parannusehdotukset ja kehut, jotta saan vietyä uintiani uudelle tasolle. Olen niin innoissani tästä!
-Jonna-
👍👍
VastaaPoista