Videoanalyysit kehittymisen tukena

Uinnin olen aloittanut vuonna 2015 Hämeenlinnan uimaseuran uintitekniikkakurssilla. Tekniikkakurssilla kuvasimme uintiani ensimmäisen kerran ja onkin ollut varsin fiksua säilyttää nuo videot muistona. Tämän jälkeen videoita on kuvattu jokaisella kaudella. Säännöllisin väliajoin tehdyt videoinnit ovat mahdollistaneet oman kehytyksen seurannan. Neljässä vuodessa uintini on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että voin suunnata ajatukset entistä tavoitteellisempaan suuntaan ja keskittyä harjoittelussa pelkän tekniikan sijaan kehittämään myös muita ominaisuuksia. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti vauhdin lisäämistä uintiin. Myös käännösten ja starttien intensiivisempi harjoittelu kuuluu tämän hetkisiin tavoitteisiini eli pyrin harjoittelemaan niitä aina altaaseen päästyäni. Käsittelen tässä tekstissä vapaauintia, joka on minulle selvästi se kaikkein omin laji.

Kuten jo tiedättekin olen hyvin tekniikkaorientoitunut ja haluan hioa uintini mahdollisimman hyväksi. Tässä tavoitteessa säännöllinen videointi on ollut avainasemassa. Opin asioita katsomalla ja kun voin nähdä omat vahvuuteni ja virheeni, on niiden hiominen helpompaa myös itsenäisesti.

Uintiani on kuvattu pinnalta ja pinnan alta. Jälkimmäinen vaihtoehto on ehdottomasti parempi ja mahdollistaa kehityskohtien tarkemman havannoinnin ja analysoinnin. Analyysin olen saanut joko suullisesti, kirjallisesti tai videon päälle puhuttuna ja piirrettynä. Paras tapa on jälleen viimeinen, sillä tuolloin voi samalla tarkastella omaa toimintaa vedessä ja kuunnella analyysia. Jälkimmäinen tapa mahdollistaa myös parhaiten analyysin myöhemmän kertaamisen kaikessa rauhassa.

Analyysit kuuntelen moneen kertaan, jotta ymmärrän palautteen oikein. Analyysissä on saattanut tulla esiin useampia parannusehdotuksia, joilloin kaiken korjaaminen kerralla voi olla hankalaa. Kannattaakin lähteä liikkeelle yhdestä korjausliikkeestä kerrallaan. Pala palalta ja veto vedolta se tekniikka alkaa paranemaan. Esittelen tähän muutamia videoita, joiden jakamiseen olen saanut luvan. Videoissa ei ole kuultavissa itse analyysia, sillä koen niiden taas olevan omaan henkilökohtaiseen käyttööni.

Ensimmäinen video on kuvattu harrastukseni alkumetreiltä, jolloi uintia on takana vajaa vuosi.  Tuolloin uinti oli selviytymistä altaanpäädystä toiseen. Kuten videosta voi todeta uinti on melko tyypillistä aloittelijan uintia ja kun katson tätä videota kiinnitän huomion ensimmäisenä työlääseen hengitysliikkeeseen. Pää on pystyssä koko uinnin ajan ja hengitys tapahtuu päätä nostamalla, kun taas ideaali tilanteessa katse on uinnin aikana pohjassa ja hengittäessä pää kiertää osana vartalonkiertoa hengitykseen. Oikea hengitysliike on niin pieni, että toinen silmä on veden alla ja suu haukkaa happea aivan pinnan tuntumassa.

Videolta voi nähdä myös, että hengitysliike tapahtuu myöhässä, eikä pää palaudu ajoissa käsien väliin. Käsiveto ei ole rento ja palautus tapahtuu käsiä turhaan koukistelemalla ja veteen kädet palautuvat kyynärpäät edellä. Vartalonkieto jää myös vajaaksi. Se mikä taas näyttää hyvältä, on lantiosta lähtevät potkut. Joskin potkut voisivat olla pienempiäkin.

Toinen video on kuvattu, kun uintia on takana reilu kaksi vuotta. Uinti näyttää huomattavasti sujuvammalta. Rytmi on rauhallinen, joskin jalat potkii ehkä turhan paljon vauhtiin nähden. Kädet kulkevat jo rennommin, mutta vieläkin on nähtävissä käsien asettelua veteen mentäessä. Kämmenet uivat lähellä pintaa sen sijaan, että suuntaisin ne heti syvemmälle.

Videolla veto alkaa virheellisesti painamalla vettä alaspäin. Pää kiertää liikaa hengityksessä ja melkein on nähtävissä, että uloshengitys tapahtuu myöhässä veden pinnalle. Delfiinipotkut vievät taas hyvin eteenpäin, mutta koska pää on liian alhaalla käsien välissä, liike suuntautuu alaspäin. Se mihin tässä katseeni eniten kiinnittyy, on vedon loppu. Käsi roiskaisee vettä ylöspäin, vaikka voiman käyttäminen palautusvaiheessa on turhaa. Oikeammin käden palautus kuuluisi aloittaa heti, kun vettä ei enää voi painaa taaksepäin. Palautus tehdään rennosti kättä heilauttamalla, vartalon kierron tuomalla voimalla.

Keväällä 2017 osallistuin ensimmäisen kerran Eetu Karvosen ja Matti Rajakylän järjestämään vapaauinti workshoppiin, jonka jälkeen olen toistamiseen hakeutunut  herrojen hyväksi havaittuun oppiin. Workshopissa uintiani kuvattiin ensimmäistä kertaa veden alta ja niin vapaauinnista avautui aivan uusi näkökulma. Tuon ensimmäisen videon nähtyäni, alkoivat palaset loksahtelemaan kohdalleen.

Voisin väittää, että suurin kehitys uinnissani on tapahtunut tämän jälkeen. Tuolta videolta voitiin todeta, että suurin ongelma oli käsivedossa. Käsi jäi veteen tullessa lähelle pintaa, josta veto alkoi  painamalla vettä ensin alaspäin. Vedon voima kun pitäisi suunnata vain ja ainoastaan taaksepäin, jolloin veto vie myös eteenpään. Voima siis hukkui väärään suuntaan.

Käsiveto muutenkin tapahtui käyttäen käsien pieniä lihaksia, kyynärpään karatessa vedossa taakse. Käsivedossa ranteen ja kyynärpään kuuluisi kulkea samassa tasossa, jolloin kyynärvarrella on mahdollista työntää vettä taaksepäin. Voima käsivetoon pitäisi pyrkiä tuottamaan käsilihasten lisäksi selkälihaksilla. Videosta viisastuneena aloin korjata vedon aloitusta niin, että saisin käteni syvemmälle heti sen tultua veteen. Käden ollessa valmiina syvällä, voi vedon aloittaa suoraan taaksepäin.

Viimeiset kaksi videota kuvaavat tämän hetkistä uintiani. Videolla pyrin uimaan jo melko reipasta tahtia, jotta mahdolliset virheet tulevat esiin, kun vauhti lisääntyy. Minulla on pitkään ollut tunne, että  kun lisään vauhtia, uinti jää ikäänkuin paikalleen.

Videot kävivät Karvosen analyysissä ja sen pohjalta minulla on taas eväitä lähteä hiomaan tekniikkaani vieläkin paremmaksi. Analyysissä kävi ilmi, että vartalonkierto jää vajaaksi ja käsi suuntautuu vedon alussa sivulle, kun sen kuuluisi linjautua kyynärpäätä koukistamalla vartalon alle. Parempi vartalonkierto auttaisi selkälihasten aktiivisempaa käyttöä ja käden suuntaaminen vartalon alle taas lisäisi potentiaalia saada vetoon voimaa. Pieniä mutta merkittäviä asioita, jotka korjaamalla uintiin voisi saada lisää vauhtia. Hyvä ja rakentava palaute nostaa treenimotivaatiota. Taas tiedän mitä harjoittelen altaassa seuraavat kerrat.

Vaikka ammattianalyysiin videoitaan ei haluaisi laittaakaan, kannattaa ehdottomasti taltioida omaan uintia säännöllisesti. Netistä löytyy videoita, joita vasten voi itsekin opetella arvioimaan tekemistään. Omat tulkinnat eivät välttämättä ole priimaa, mutta vähintäänkin suuntaa-antavia ja oman uinnin analysointi on sitä paitsi hauskaakin. Videointi vaatii toki vedenkestävän kameran ja jonkun ystävällisen ihmisen avustamaan videoinnissa. Kannattaa kokeilla, suosittelen lämpimästi!

-Jonna-