Terveisiä altaasta
Viikon aikana olen päässyt mukavasti altaaseen ja olen onnistunut löytämään sitä kaipaamaani tekemisen iloa. Altaaseen olen nyt marssinut ilman uintiohjelmaa ja valmentajan kanssa onkin sovittu tauosta heinäkuulle, jolloin uin ilman valmiita uintiohjelmia. Pidän taukoa, koska koen hyötyväni tästä vapaudesta keskittyä ongelmakohtiini itsenäisesti ja myös siksi, että osa heinäkuun viikoista kuluu lomareissujen merkeissä ja ohjelmien uiminen on tuolloin lähes mahdotonta.
Viimeisimmät kolme uintikertaa ovat olleet antoisia ja olen tehnyt uusia oivalluksia tekniikkani parantamiseksi, etenkin rinta- ja vapaauinnissa. Ainut ja avain ehdoton väline, joka mukanani altaalle on kulkenut, on snorkkeli. Snorkkelin kanssa olen päässyt heti ensi yrittämällä sinuiksi ja pelko, että hörppisin vain vettä keuhkoihini, on osoittautunut turhaksi. Kapine on kertakaikkiaan hyvä ja mahdollistaa pidempiä yhtäjaksoisia tarkasteluhetkiä omaan uintitekniikkaan. Snorkkeli on noussut heittämällä suosikikseni ja voin kokemani perusteella suositella sitä lämpimästi muillekin tekniikkaansa pähkäileville.
Vaikka mukanani ei ole kulkenut valmista uintiohjelmaa, ei se ole tarkoittanut sitä, ettenkö olisi tavoitteita uinnilleni asettanut. Keskittyminen on ollut tekniikan hiomisessa ja tarkkailun alla on ollut rintauinnin potkun parantaminen, vapaauinnin käsivedot ja oikea voimantuotto sekä vapaauinnin hengitystekniikka ja -rytmi. Kaikilla uintikerroilla olen käynyt näitä teemoja läpi ja kokeillut eri variaatioita tehdä asioita. Kokeilun kautta olen yrittänyt aistia, mikä kohdallani voisi toimia parhaiten, vieläpä niin, että voin toistaa ja pukea sanoiksi ne hyväksi koetut muutokset. Muutoksia uintiin teen tietoisesti ja uinnista on tarkoitus tehdä mahdollisimman helppoa ja automaattista. Mielestäni olen onnistunut tässä viime päivinä hyvin ja valitsemani osa-alueet ovat menneet eteenpäin.
Rintauinnin potku on minulle erityinen haaste ja vaikka se näennäisesti sujuukin suhteellisen hyvin, se ei vie minua kunnolla eteenpäin. Potkusta puuttuu voima tai oikeemmin potkulla en saa kiinni vedestä. Tavallaan "ote" puuttuu ja potkaisen ikäänkuin tyhjää. Potku on myös suuntautunut liikaa alaspäin. Snorkkeli on mahdollistanut aivan uuden tavan potkun ongelmakohtien pohtimiseen ja havannointiin. Snorkkeli takaa sataprosenttisen keskittymisen kehitettävään asiaan. Voin rauhassa potkia useampia altaan välejä kokeillen, missä vaiheessa liikettä ja vartalonasentoa potkun pitäisi tulla, jotta saisin siihen eniten eteenpäin vievää voimaa.
Potkuja harjoittelin niin, että aluksi potkin minulle tyypilliseen tapaan polvet supussa ja melko pienellä liikkeellä, josta lähdin tekemään pieniä muutoksia. Kuulostelin rauhassa miltä muutokset tuntuivat. Potkiessani mieleeni putkahti ajatus, että jos vaihdan ajatuksellisen painopisteen nilkoista polviin, homma toimi paremmin. Olen aiemmin ohjannut potkua jotenkin nilkkaorientoituneesti ja keskittynyt nilkkojeni ja jalkaterieni asentoon. Kun aloin ajatella potkua polvijohtoisesti, aloin saamaan tuntumaa vedestä. Potku ikään kuin latautuu polvista jalkoja hieman avaamalla ja loppu tapahtuu itsestään ja olentan nilkkojeni toimivan automaattisesti oikein. Suurin ahaa- elämys on polvien "aktiivisempi" käyttö. Johtopäätöksenä tästä kaikesta omalla kohdallani on, että polveni ovat olleet potkun alkaessa liian supussa, jolloin suuren vesimassan hyödyntaminen on ollut hankalaa. Polvijohtoinen potku tuntuu rennommalta ja todella voin tuntea veden paineen jalkoja vasten.
Oivallusta voisin verrata vapaauinnin käsivetoon, jolloin ajatuksen painopistetta ranteesta voi siirtää kyynärpäähän niin, että kyynärpää johtaa ja kaikki muu seuraa perässä kuin itsestään ja erillinen ranteen "asettelu" jää pois. Tosin tuota ajatusta en itse enää omassa uinnissani käytä, sillä kohdallani se johtaa turhaan käsien koukisteluun. Tuo esimerkki voisi toimia, silloin jos on taipumusta, että kyynärpää tippuu, eikä ns. korkeaa kyynärpäätä onnistuta pitämään vedon aikana ja palautuksessa. Uusien oivallusten sisäänajo kokonaiseen uintiin vaatii lisää ajatustyötä ja ponnisteluja, jotta ei lipsuisi vanhaan malliin takaisin. Mutta jestas, että innostuin taas lisää rintauinnista ja joku kaunis päivä osaan uida sitä vielä sujuvasti!
Vapaauinnissa olen keskittynyt käsivedon voimavaiheeseen ja palautumiseen sekä hengitysrytmin kääntämiseen molemminpuoliseksi ja rennoksi. Snorkkeli on ollut taas todella tarpeellinen kapine käsivetojen parantamisessa. Hengitysliikkeen pois jäädessä, vetoihin on ollut hyvä hakea tasapuolisuutta. Käsivetoni eivät ole tuntuneet täysin symmetrisiltä ja vasen käteni on ajoittain pettänyt voimavaiheen aikana. Vasemman käden ongelmat, ovat osaltaan yksipuoliseksi lipsahtaneen, oikea voittoisen hengitystekniikan syytä.
Käsivetojeni suurin haaste on ollut saada voima tuotettua selkälihaksesta. Tähän ongelmaan olenkin erityisesti snorkkeliuinnissa pureutunut. Uinnin eteenpäin vievä voima syntyy vartalon kiertoliikkeestä ja selkälihasten käytöstä käsivedossa. Ero on selkeä silloin, kun käsivedot sattuvat menemään oikein selkälihasten aktivoituessa. Tuolloin tapahtuu juuri se, että käsi jää tavallaan paikalleen ja vartalo ui kiertoliikkeellä ohitse. Tuota ajatusta en ole aiemmin kunnolla ymmärtänyt ja sen sisäistäminen on ehdottomasti vaatinut oman kokemuksen. Selkälihasten käyttö tuntuu "kainaloissa" ja tämän tunteen saadessani voin olla melko varma vedon onnistumisesta. Oikeaa voimavaihetta seuraa automaattinen ja rento käden palautus. Snorkkeliuinnilla olen tuon palasen saanut loksahtamaan paikalleen.
Hengitystekniikkaa olen lähtenyt parantamaan vain uimalla ja kokeilemalla eri rytmityksiä. Jotta saan hengityksen pidemmillä matkoilla taloudellisemmaksi ja rennommaksi toimivimmat rytmit ovat joko joka 3. tai joka 5. käsivedolla hengittäminen. Hengittäessä olen pyrkinyt mahdollisimman pieneen pään liikkeeseen. Optimaalinen hengitys vaatii oikeaa "niska pitkänä" pään asentoa ja kunnollista vartalonkiertoa. Hengitysliikkeen kokoa voi arvioida sillä, pysyykö toinen silmistä liikkeen aikana vedenpinnalla alla. Eilinen uinti toi hengitysrytmin osalta paljon parannusta. Hengitys luonnistui lähes yhtä helposti myös vasemmalta ja molemminpuolinen rytmitys sai käsivedot tuntumaan tasalaatuisimmilta. Hyvä uinti on kokonaisuus, jossa osa-alueet pelaavat yhteen ja eri uintivaiheet näyttävät olevan riippuvaisia toisistaan. Kun jokin osa-alue korjautuu, korjautuu nähtävästi liuta muitakin pieniä yksityskohtia ja uintiin tulee uutta keveyttä.
Tiedä sitten johtuuko viimekertojen onnistunut ja rento uinti uusista oivalluksista vai suorituspaineiden poistamisesta, joita valmiit ohjelmat ovat selvästi minulle aiheuttaneet. Uinti on ollut kevyttä, fiilis hyvä ja uinti on saanut uutta puhtia. Motivaatio ja usko omaan tekemiseen on jälleen löytynyt. Eiköhän uintivauhtikin lisäänny itsestään, kun tekniikka on saanut kaipaamaansa erityishuomiota.
Seuraavaa allaskertaa jo kielipitkällä odottaen!
-Jonna-
Viimeisimmät kolme uintikertaa ovat olleet antoisia ja olen tehnyt uusia oivalluksia tekniikkani parantamiseksi, etenkin rinta- ja vapaauinnissa. Ainut ja avain ehdoton väline, joka mukanani altaalle on kulkenut, on snorkkeli. Snorkkelin kanssa olen päässyt heti ensi yrittämällä sinuiksi ja pelko, että hörppisin vain vettä keuhkoihini, on osoittautunut turhaksi. Kapine on kertakaikkiaan hyvä ja mahdollistaa pidempiä yhtäjaksoisia tarkasteluhetkiä omaan uintitekniikkaan. Snorkkeli on noussut heittämällä suosikikseni ja voin kokemani perusteella suositella sitä lämpimästi muillekin tekniikkaansa pähkäileville.
Vaikka mukanani ei ole kulkenut valmista uintiohjelmaa, ei se ole tarkoittanut sitä, ettenkö olisi tavoitteita uinnilleni asettanut. Keskittyminen on ollut tekniikan hiomisessa ja tarkkailun alla on ollut rintauinnin potkun parantaminen, vapaauinnin käsivedot ja oikea voimantuotto sekä vapaauinnin hengitystekniikka ja -rytmi. Kaikilla uintikerroilla olen käynyt näitä teemoja läpi ja kokeillut eri variaatioita tehdä asioita. Kokeilun kautta olen yrittänyt aistia, mikä kohdallani voisi toimia parhaiten, vieläpä niin, että voin toistaa ja pukea sanoiksi ne hyväksi koetut muutokset. Muutoksia uintiin teen tietoisesti ja uinnista on tarkoitus tehdä mahdollisimman helppoa ja automaattista. Mielestäni olen onnistunut tässä viime päivinä hyvin ja valitsemani osa-alueet ovat menneet eteenpäin.
 |
| Uintiin soveltuva snorkkeli on ehdoton suosikkini, kun ajatellaan tekniikan parantamista. |
Rintauinnin potku on minulle erityinen haaste ja vaikka se näennäisesti sujuukin suhteellisen hyvin, se ei vie minua kunnolla eteenpäin. Potkusta puuttuu voima tai oikeemmin potkulla en saa kiinni vedestä. Tavallaan "ote" puuttuu ja potkaisen ikäänkuin tyhjää. Potku on myös suuntautunut liikaa alaspäin. Snorkkeli on mahdollistanut aivan uuden tavan potkun ongelmakohtien pohtimiseen ja havannointiin. Snorkkeli takaa sataprosenttisen keskittymisen kehitettävään asiaan. Voin rauhassa potkia useampia altaan välejä kokeillen, missä vaiheessa liikettä ja vartalonasentoa potkun pitäisi tulla, jotta saisin siihen eniten eteenpäin vievää voimaa.
Potkuja harjoittelin niin, että aluksi potkin minulle tyypilliseen tapaan polvet supussa ja melko pienellä liikkeellä, josta lähdin tekemään pieniä muutoksia. Kuulostelin rauhassa miltä muutokset tuntuivat. Potkiessani mieleeni putkahti ajatus, että jos vaihdan ajatuksellisen painopisteen nilkoista polviin, homma toimi paremmin. Olen aiemmin ohjannut potkua jotenkin nilkkaorientoituneesti ja keskittynyt nilkkojeni ja jalkaterieni asentoon. Kun aloin ajatella potkua polvijohtoisesti, aloin saamaan tuntumaa vedestä. Potku ikään kuin latautuu polvista jalkoja hieman avaamalla ja loppu tapahtuu itsestään ja olentan nilkkojeni toimivan automaattisesti oikein. Suurin ahaa- elämys on polvien "aktiivisempi" käyttö. Johtopäätöksenä tästä kaikesta omalla kohdallani on, että polveni ovat olleet potkun alkaessa liian supussa, jolloin suuren vesimassan hyödyntaminen on ollut hankalaa. Polvijohtoinen potku tuntuu rennommalta ja todella voin tuntea veden paineen jalkoja vasten.
 |
| Potkun "latautumisvaihe". Ennen ajatukseni oli, että polvet koukistuu niin, että ne ovat yhdessä, jolloin vesimassaa ei päädy riittävästi jalkojen väliin. Uusi ajatus on, että polvien koukistuessa, niitä viedään myös erilleen toisistaan ja siten jalkojen välissä on vettä mistä saa tukea varsinaiseen potkuun. Potku pyörähtää polvijohtoisesti asentoon, jossa nilkat sekä jalkaterät ovat kuitenkin polvia uloimpana varsinaisen potkun aikana. |
Oivallusta voisin verrata vapaauinnin käsivetoon, jolloin ajatuksen painopistetta ranteesta voi siirtää kyynärpäähän niin, että kyynärpää johtaa ja kaikki muu seuraa perässä kuin itsestään ja erillinen ranteen "asettelu" jää pois. Tosin tuota ajatusta en itse enää omassa uinnissani käytä, sillä kohdallani se johtaa turhaan käsien koukisteluun. Tuo esimerkki voisi toimia, silloin jos on taipumusta, että kyynärpää tippuu, eikä ns. korkeaa kyynärpäätä onnistuta pitämään vedon aikana ja palautuksessa. Uusien oivallusten sisäänajo kokonaiseen uintiin vaatii lisää ajatustyötä ja ponnisteluja, jotta ei lipsuisi vanhaan malliin takaisin. Mutta jestas, että innostuin taas lisää rintauinnista ja joku kaunis päivä osaan uida sitä vielä sujuvasti!
Käsivetojeni suurin haaste on ollut saada voima tuotettua selkälihaksesta. Tähän ongelmaan olenkin erityisesti snorkkeliuinnissa pureutunut. Uinnin eteenpäin vievä voima syntyy vartalon kiertoliikkeestä ja selkälihasten käytöstä käsivedossa. Ero on selkeä silloin, kun käsivedot sattuvat menemään oikein selkälihasten aktivoituessa. Tuolloin tapahtuu juuri se, että käsi jää tavallaan paikalleen ja vartalo ui kiertoliikkeellä ohitse. Tuota ajatusta en ole aiemmin kunnolla ymmärtänyt ja sen sisäistäminen on ehdottomasti vaatinut oman kokemuksen. Selkälihasten käyttö tuntuu "kainaloissa" ja tämän tunteen saadessani voin olla melko varma vedon onnistumisesta. Oikeaa voimavaihetta seuraa automaattinen ja rento käden palautus. Snorkkeliuinnilla olen tuon palasen saanut loksahtamaan paikalleen.
Hengitystekniikkaa olen lähtenyt parantamaan vain uimalla ja kokeilemalla eri rytmityksiä. Jotta saan hengityksen pidemmillä matkoilla taloudellisemmaksi ja rennommaksi toimivimmat rytmit ovat joko joka 3. tai joka 5. käsivedolla hengittäminen. Hengittäessä olen pyrkinyt mahdollisimman pieneen pään liikkeeseen. Optimaalinen hengitys vaatii oikeaa "niska pitkänä" pään asentoa ja kunnollista vartalonkiertoa. Hengitysliikkeen kokoa voi arvioida sillä, pysyykö toinen silmistä liikkeen aikana vedenpinnalla alla. Eilinen uinti toi hengitysrytmin osalta paljon parannusta. Hengitys luonnistui lähes yhtä helposti myös vasemmalta ja molemminpuolinen rytmitys sai käsivedot tuntumaan tasalaatuisimmilta. Hyvä uinti on kokonaisuus, jossa osa-alueet pelaavat yhteen ja eri uintivaiheet näyttävät olevan riippuvaisia toisistaan. Kun jokin osa-alue korjautuu, korjautuu nähtävästi liuta muitakin pieniä yksityskohtia ja uintiin tulee uutta keveyttä.
 |
| Rennoin mielin kohti heinäkuuta ja uusia oivalluksia. |
Tiedä sitten johtuuko viimekertojen onnistunut ja rento uinti uusista oivalluksista vai suorituspaineiden poistamisesta, joita valmiit ohjelmat ovat selvästi minulle aiheuttaneet. Uinti on ollut kevyttä, fiilis hyvä ja uinti on saanut uutta puhtia. Motivaatio ja usko omaan tekemiseen on jälleen löytynyt. Eiköhän uintivauhtikin lisäänny itsestään, kun tekniikka on saanut kaipaamaansa erityishuomiota.
Seuraavaa allaskertaa jo kielipitkällä odottaen!
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti