Uimarin varustekassi
Enpä tiennyt, kun uintia harrastuksena aloitin, minkälaista välineurheilua tästäkin lajista halutessaan saa. Markkinoilta löytyy vaikka minkälaista vempainta uinnin harjoittamiseksi ja niiden määrä ja laadut saavat aloittelevan uimarin pään sekaisin ja vakuuttumaan niiden tarpeellisuudesta. Mitä oikeasti tarvitsee tai tarvitseeko mitään...siinä kysymys, jonka kanssa olen paininut omassa uintiharjoittelussani.
Nyt se on kuitenkin myös minulla...The varustekassi! Tilanne on nimittäin se, että treenit ovat alkaneet sisältää paljon välineillä uitavia sarjoja ja en kertakaikkiaan jaksa enää raahata romppeita käsissäni altaalle. Taivuin siis viimein ja päädyin hankkimaan kassin, joka toimii perinteisen verkkokassin lisäksi reppuna, jolla saan kaikki uintitavarat pyyhkeineen päivineen kulkemaan vaikka pyörän selässä altaalle. Valintakriteerinä kassille oli myös erilliset taskut, joihin saa pienempiä tavaroita, niin etteivät ne kastu.
Vaikka itse en uintiharjoittelussani käytä mielelläni minkäänlaista välinettä, olen nyt jossain määrin niitä valmis kokeilemaan tekniikkani parantamiseksi, mikä lienee niiden tarkoitus. Välineillä uin jos uintiohjelma niin kehottaa, mutta silloinkin kuuntelen kroppaani, sillä pelkään rikkovani itseni. Suurimman osan ajasta pyrin kuitenkin uimaan ilman välineitä, sillä ne sotkevat kokonaisen uinnin rytmitystä ja koen niiden hyödyn oman uintini eteenpäinviemiseksi melko minimaalliseksi. Lisäksi minua viisaammat ovat vakuuttaneet, että vähemmälläkin välineiden käytöllä pärjää ja voi saavuttaa samat tulokset. Perimmäinen tavoitteeni on tietenkin oppia uimaan sujuvasti ilman mitään välinettä. Parhaiten uinnin jujuun pääseekin alussa kiinni, kun on sekaantumatta näihin välineisiin. Välineillä uinti vaatii minusta ehdottomasti perehtymistä ja valmiiksi melko hyvää tekniikkaa.
Varustekassi altaanreunalla on eräänlainen statussymboli, joka viestii omistautumisesta lajiin. Kannankin sitä melko nöyränä ja ehkä vähän nolona miettien pitäisikö minun olla parempi käyttääkseni välineitä. Varustekassi on taatusti kaikkien uintiin rennommin suhtautuvien kuntouimareiden kauhistus. Kun kassi romppeineen ilmestyy altaanreunalle, on se selvä merkki tosiuimarin tulosta ja perus kuntouimari näkee parhaaksi väistyä radalta. Tämä on kiusallinen efekti ja minun tekee mieli huutaa noiden pakenevien selkien perään, että älkää peljätkö, itsekin tässä vasta opettelen!
Uintiharrastuksen alkumetreillä, alkuhuumassa tuli hankittua erilaisia välineitä ilman, että ymmärsi niiden fokusta uintiharjoittelussa. Heti oli saatava räpylät, lättärit, pullari, lauta ja nenäklipsi. Jälkiviisaana voisi nyt todeta, että ilmankin olisi pärjännyt, sillä alussa riittää opeteltavaa perusasioissa ja oikean uintiasennon löytämisessä. Jos ei hallitse kunnollista uintiasentoa, välineet todennäköisesti vain haittaavat sen löytämistä ja väärin käytettynä lisäävät turhaan vammariskiä. Tämä on asia johon toivoisin uintiopettajien kiinnittävän enemmän huomiota. Jos välineitä kuitenkin halutaan käyttää, olisi hyvä perustella ja opettaa niiden oikea käyttö, jotta vahinkoa ei ainakaan aiheutuisi. Välineiden käyttö olisi hyvä harkita vieläpä uimarikohtaisesti. Haluan vain sanoa, että myöhemminkin kerkiää välineurheilla, ellei harrastus lopu heti alkuun vammoihin ja sitä kautta innostuksen laantumiseen.
Ainut apuväline, joka todellisuudessa on minua alkumetreillä auttanut, on nenäklipsi. Vettä kun tahtoi mennä nenään aina päätä hengitykseen käännettäessä sekä volttikäännöksissä. Nykyään kykenen uimaan ilman klipsiä ja nenään päätyy enää harvemmin vettä. Kokeilin klipsiä vielä myöhemmin selkäuinnissa, siinä toivossa, että sen avulla olisin voinut pidentää käännöksen jälkeistä aikaa veden alla. Klipsi kuitenkin hankaloitti hengitystä ja puhalsin sen käännöksessä nenästä. Parempi on olla ilman ja kehittää käännöksiä niin, että siedän olla kauemmin veden alla.
Räpylät ovat melko vähällä käytöllä, sillä saan niillä vain jalkakrampit aikaan. Räpylöiden suurin hyöty on perhosuinnin harjoittelussa, jolloin on aikaa miettiä käsiä ja oikeaa rytmiä. Vapaauinnissa potkin luonnostani vähän ja räpylöillä uiminen tuntuu pöljältä, koska ne vähentävät entisestään potkimisen tarvetta. Jos yritän potkia räpylöillä kovemmin, sotkee se käsien rytmin. Räpylöiden hyöty kokonaisessa uinnissa on näin ollen minulle lähes turha.
Pullarin käyttö on myös ristiriitaista, sillä kellun muutenkin melko hyvin. Vapaauinti pullarin kanssa kyllä sujuu, mutta pystyn harjoittamaan käsivetoja myös ilman pullarin tuomaa hyötyä jalkojen välissä. Muissakaan uintilaijeissa en osaa hyödyntää pullaria juuri mitenkään, sillä se kelluttaa liiaksi. Ongelmaksi etenkin selkäuinnissa koituu huono keskivartalonhallinta ja selkä pääsee notkolle kahden kelluvan pisteen välillä (keuhkot ja pullari). Selkäuinnissa kärsii uintiasennon lisäksi luonnollinen vartalonkierto, jolloin käsivedot aiheuttavat turhaa vastusta olkapäissä. Tuohon kun lisää vielä lättärit, voin sanoa hyvästi terveille olkapäilleni. Jos pullarilla mielin uida, minulle voisi riittää pienempi koko, joka olisi puolet nykyisestä.
Lättärit eli käsilaudat ovat myöskin mielipiteitä jakava väline. Itse olen ollut näiden kanssa todella varovainen, sillä lättäreillä uidessa käsivedon voimavaiheen suunta saa olla vain taaksepäin. Alussa tekniikkani oli joka lajissa sellainen, että käsiveto suuntautui virheellisesti myös alaspäin ja vapaauinnissa vedon lopussa lisäksi ylöspäin. Väärällä tekniikalla ja vajaalla vartalonkierrolla lättäreillä uidessa saa taatusti kipeät olkapäät.
Lättäreitä löytyy markkinoilta eri kokoisina, muotoisina ja eri materiaaleista valmistettuna. Hankaluus on alussa löytää itselle sopivat ja suosittelen lähtemään liikkeelle pienistä tekniikkalättäreistä eli ns.sormilättäreistä. Tekniikkalättärit ovat omaa kämmentä pienemmät ja rasitusvammojen ilmaantuminen näin ollen vähäisempää. Tekniikkalättärit ovat hyvät silloin kun hakee kädelle oikeaa liikerataa ja kulmaa. Väärällä tekniikalla lättäri lähtee "lepattamaan" ja antaa välittömän palautteen väärästä liikkeestä.
Tekniikkalättärit toimivat minulla hyvin rinta-ja selkäuinnin käsivedon hahmottamisessa. Rintauinnissa ongelmana on ollut päänasento ja lättäreillä uidessa pystyn rauhoittamaan liikettä ja kerkiän havainnoimaan oikeaa vetoa ja päänasentoa. Selkäuinnissa sormilättäri auttaa taas huomioimaan kyynärpään ja ranteen suhdetta toisiinsa käsivedon aikana. Vapaauinnissa käytän nykyään kämmentä isompaa lättäriä. Ostamani TYR:in lättärit ovat mainiot ja koostaan huolimatta suuntaavat käden vedessä oikein. Nämä lättärit auttavat hahmottamaan käsivedon niin, että voimaa käytetään vain taaksepäin ja suurin työ tehdään selkälihaksella. Nämä lättärit ovat vielä kovin uudet ja niillä uiminen vasta opetteluvaiheessa. Lättäriuinnissa keskityn vedonaloituskohtaan ja voiman tuottamiseen vain taaksepäin. Uintini lättäreillä on aina hyvään tekniikkaan tähtäävää.
Snorkkelin käytöstä olen kuullut paljon positiivista, mutta vaikka snorkkelin omistankin, en ole sillä yhtä kokeilua lukuunottamatta uinut. Snorkkelin käyttöä aion opetella tämän kesän aikana ja näen sen hyödyn etenkin rintauinninpotkuja harjoitellessa, jolloin voin rauhassa hakea potkuun oikeaa suuntaa. Snorkkelin kautta hengittäminen vaatii vaan pientä kamppailua päänsisällä, sillä pelkään hörppääväni sen kautta vettä.
Nyt se on kuitenkin myös minulla...The varustekassi! Tilanne on nimittäin se, että treenit ovat alkaneet sisältää paljon välineillä uitavia sarjoja ja en kertakaikkiaan jaksa enää raahata romppeita käsissäni altaalle. Taivuin siis viimein ja päädyin hankkimaan kassin, joka toimii perinteisen verkkokassin lisäksi reppuna, jolla saan kaikki uintitavarat pyyhkeineen päivineen kulkemaan vaikka pyörän selässä altaalle. Valintakriteerinä kassille oli myös erilliset taskut, joihin saa pienempiä tavaroita, niin etteivät ne kastu.
 |
| Valintani on Finis Ultra Mesh Gear. |
Vaikka itse en uintiharjoittelussani käytä mielelläni minkäänlaista välinettä, olen nyt jossain määrin niitä valmis kokeilemaan tekniikkani parantamiseksi, mikä lienee niiden tarkoitus. Välineillä uin jos uintiohjelma niin kehottaa, mutta silloinkin kuuntelen kroppaani, sillä pelkään rikkovani itseni. Suurimman osan ajasta pyrin kuitenkin uimaan ilman välineitä, sillä ne sotkevat kokonaisen uinnin rytmitystä ja koen niiden hyödyn oman uintini eteenpäinviemiseksi melko minimaalliseksi. Lisäksi minua viisaammat ovat vakuuttaneet, että vähemmälläkin välineiden käytöllä pärjää ja voi saavuttaa samat tulokset. Perimmäinen tavoitteeni on tietenkin oppia uimaan sujuvasti ilman mitään välinettä. Parhaiten uinnin jujuun pääseekin alussa kiinni, kun on sekaantumatta näihin välineisiin. Välineillä uinti vaatii minusta ehdottomasti perehtymistä ja valmiiksi melko hyvää tekniikkaa.
Varustekassi altaanreunalla on eräänlainen statussymboli, joka viestii omistautumisesta lajiin. Kannankin sitä melko nöyränä ja ehkä vähän nolona miettien pitäisikö minun olla parempi käyttääkseni välineitä. Varustekassi on taatusti kaikkien uintiin rennommin suhtautuvien kuntouimareiden kauhistus. Kun kassi romppeineen ilmestyy altaanreunalle, on se selvä merkki tosiuimarin tulosta ja perus kuntouimari näkee parhaaksi väistyä radalta. Tämä on kiusallinen efekti ja minun tekee mieli huutaa noiden pakenevien selkien perään, että älkää peljätkö, itsekin tässä vasta opettelen!
Uintiharrastuksen alkumetreillä, alkuhuumassa tuli hankittua erilaisia välineitä ilman, että ymmärsi niiden fokusta uintiharjoittelussa. Heti oli saatava räpylät, lättärit, pullari, lauta ja nenäklipsi. Jälkiviisaana voisi nyt todeta, että ilmankin olisi pärjännyt, sillä alussa riittää opeteltavaa perusasioissa ja oikean uintiasennon löytämisessä. Jos ei hallitse kunnollista uintiasentoa, välineet todennäköisesti vain haittaavat sen löytämistä ja väärin käytettynä lisäävät turhaan vammariskiä. Tämä on asia johon toivoisin uintiopettajien kiinnittävän enemmän huomiota. Jos välineitä kuitenkin halutaan käyttää, olisi hyvä perustella ja opettaa niiden oikea käyttö, jotta vahinkoa ei ainakaan aiheutuisi. Välineiden käyttö olisi hyvä harkita vieläpä uimarikohtaisesti. Haluan vain sanoa, että myöhemminkin kerkiää välineurheilla, ellei harrastus lopu heti alkuun vammoihin ja sitä kautta innostuksen laantumiseen.
Ainut apuväline, joka todellisuudessa on minua alkumetreillä auttanut, on nenäklipsi. Vettä kun tahtoi mennä nenään aina päätä hengitykseen käännettäessä sekä volttikäännöksissä. Nykyään kykenen uimaan ilman klipsiä ja nenään päätyy enää harvemmin vettä. Kokeilin klipsiä vielä myöhemmin selkäuinnissa, siinä toivossa, että sen avulla olisin voinut pidentää käännöksen jälkeistä aikaa veden alla. Klipsi kuitenkin hankaloitti hengitystä ja puhalsin sen käännöksessä nenästä. Parempi on olla ilman ja kehittää käännöksiä niin, että siedän olla kauemmin veden alla.
Räpylät ovat melko vähällä käytöllä, sillä saan niillä vain jalkakrampit aikaan. Räpylöiden suurin hyöty on perhosuinnin harjoittelussa, jolloin on aikaa miettiä käsiä ja oikeaa rytmiä. Vapaauinnissa potkin luonnostani vähän ja räpylöillä uiminen tuntuu pöljältä, koska ne vähentävät entisestään potkimisen tarvetta. Jos yritän potkia räpylöillä kovemmin, sotkee se käsien rytmin. Räpylöiden hyöty kokonaisessa uinnissa on näin ollen minulle lähes turha.
Pullarin käyttö on myös ristiriitaista, sillä kellun muutenkin melko hyvin. Vapaauinti pullarin kanssa kyllä sujuu, mutta pystyn harjoittamaan käsivetoja myös ilman pullarin tuomaa hyötyä jalkojen välissä. Muissakaan uintilaijeissa en osaa hyödyntää pullaria juuri mitenkään, sillä se kelluttaa liiaksi. Ongelmaksi etenkin selkäuinnissa koituu huono keskivartalonhallinta ja selkä pääsee notkolle kahden kelluvan pisteen välillä (keuhkot ja pullari). Selkäuinnissa kärsii uintiasennon lisäksi luonnollinen vartalonkierto, jolloin käsivedot aiheuttavat turhaa vastusta olkapäissä. Tuohon kun lisää vielä lättärit, voin sanoa hyvästi terveille olkapäilleni. Jos pullarilla mielin uida, minulle voisi riittää pienempi koko, joka olisi puolet nykyisestä.
 |
| Erilaisia uintivälineitä. Kuvassa uimalauta (jota en käytä) ja päällä pullari sekä keskisnorkkeli. Edessä räpylät ja kahdet kappaleet lättäreitä. |
Lättärit eli käsilaudat ovat myöskin mielipiteitä jakava väline. Itse olen ollut näiden kanssa todella varovainen, sillä lättäreillä uidessa käsivedon voimavaiheen suunta saa olla vain taaksepäin. Alussa tekniikkani oli joka lajissa sellainen, että käsiveto suuntautui virheellisesti myös alaspäin ja vapaauinnissa vedon lopussa lisäksi ylöspäin. Väärällä tekniikalla ja vajaalla vartalonkierrolla lättäreillä uidessa saa taatusti kipeät olkapäät.
Lättäreitä löytyy markkinoilta eri kokoisina, muotoisina ja eri materiaaleista valmistettuna. Hankaluus on alussa löytää itselle sopivat ja suosittelen lähtemään liikkeelle pienistä tekniikkalättäreistä eli ns.sormilättäreistä. Tekniikkalättärit ovat omaa kämmentä pienemmät ja rasitusvammojen ilmaantuminen näin ollen vähäisempää. Tekniikkalättärit ovat hyvät silloin kun hakee kädelle oikeaa liikerataa ja kulmaa. Väärällä tekniikalla lättäri lähtee "lepattamaan" ja antaa välittömän palautteen väärästä liikkeestä.
Tekniikkalättärit toimivat minulla hyvin rinta-ja selkäuinnin käsivedon hahmottamisessa. Rintauinnissa ongelmana on ollut päänasento ja lättäreillä uidessa pystyn rauhoittamaan liikettä ja kerkiän havainnoimaan oikeaa vetoa ja päänasentoa. Selkäuinnissa sormilättäri auttaa taas huomioimaan kyynärpään ja ranteen suhdetta toisiinsa käsivedon aikana. Vapaauinnissa käytän nykyään kämmentä isompaa lättäriä. Ostamani TYR:in lättärit ovat mainiot ja koostaan huolimatta suuntaavat käden vedessä oikein. Nämä lättärit auttavat hahmottamaan käsivedon niin, että voimaa käytetään vain taaksepäin ja suurin työ tehdään selkälihaksella. Nämä lättärit ovat vielä kovin uudet ja niillä uiminen vasta opetteluvaiheessa. Lättäriuinnissa keskityn vedonaloituskohtaan ja voiman tuottamiseen vain taaksepäin. Uintini lättäreillä on aina hyvään tekniikkaan tähtäävää.
Snorkkelin käytöstä olen kuullut paljon positiivista, mutta vaikka snorkkelin omistankin, en ole sillä yhtä kokeilua lukuunottamatta uinut. Snorkkelin käyttöä aion opetella tämän kesän aikana ja näen sen hyödyn etenkin rintauinninpotkuja harjoitellessa, jolloin voin rauhassa hakea potkuun oikeaa suuntaa. Snorkkelin kautta hengittäminen vaatii vaan pientä kamppailua päänsisällä, sillä pelkään hörppääväni sen kautta vettä.
 |
| Uudet lättärit olivat kokeilussa viime keskiviikkona. |
Maltti on valttia niin uinnin opettelussa kuin välinehankinnoissakin. Jos olet aivan uinnin alkumetreillä älä kiirehdi, niin säästyy rahat ja kroppa. Kun välineet alkavat olla ajankohtaisia, on oman uinnin tasosta jo jonkinlainen käsitys ja osaa paremmin harkita kunkin välineen tarvetta sekä mallia. Itsekin vielä pohdin niiden todellista hyötyä ja jos ohjelma määrää niillä uimaan, kuulostelen itseäni ja keskityn aina harjoitteeseen täysillä.
Vinkkinä vielä aloitteleville uimareille, että uimahallit lainaavat näitä perusvälineitä, joten halleilla on hyvä testata eri välineitä ennen omien hankkimista. Kannattaa siis rohkeasti kysellä lainaan.
-Jonna-
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti