Tunnelmia Joroisten pikamatkalta

Nyt se on koettu, elämäni ensimmäinen triathlonkilpailu Joroisissa. Otin kilpailuun osaa pikamatkan kuntosarjassa. Matka koostui 400m uinnista, 20km pyöräilystä ja 5,5km juoksusta. Itse kokeilin lajia tosiaan ensimmäistä kertaa ja koska päätin ottaa kilpailuun osaa vasta viimehetkillä, jäi harjoittelu kokonaan välistä. Sitä kuinka järkevää on lähteä tällaiseen tapahtumaan kylmiltään, voi miettiä, mutta koska kyseessä oli pikamatka ja osuudet melko lyhyitä, ajattetelin peruskunnon riittävän jonkinlaiseen suoritukseen.

Kävin jo edellisenä iltana kisatoimistossa rekisteröitymässä ja katsomassa aluetta. Tämä oli oikein hyvä ajatus, sillä paikkaa sai ihmetellä aivan rauhassa ja järjestäjiltä pystyi kysellä mielessä pyöriviä asioita. Tutustuin vaihtopaikkoihin (T1 ja T2) ja yritin painaa kilpailunumeron osoittamat paikat mieleeni, jotta löytäisin vaihtopussini helposti ja vaihdot sujuisivat nopeammin. Kahlasin uinnin lähtöalueen ja rantautumisalueen, jotta tietäisin kuinka jyrkästi ranta syvenee ja kuinka lähelle rantaa on uitava, että jalat yltävät pohjaan. Pohja oli miellyttävää hiekkaa, eikä kiviä osunut jalkapohjiin. Vesi oli järjettömän lämmintä, järjestäjän virallisen mittauksen mukaan lähes 27 asteista!! Tuo superlämmin vesi sai minut lopulta luopumaan ajatuksesta uida märkäpuvulla, matka kun oli sen verran lyhyt ja luotto omaan uintiin kova ilman pukuakin. Kilpailuun valittujen vaatteiden toimivuus uinnissa jäi kuitenkin  arveluttamaan, kestävätkö ne ylipäätään päällä.

Yllä uinnin lähtökarsina ja alla T1 vaihtoalueen pyörätelineet, josta oma pyörä olisi löydettävä.

Vaihtopisteiden tavarat pakattuna omiin pussukoihin.

Triathlonkilpailuissa sääntöjä ja aikatauluja on paljon, kun vertaa vaikkapa juoksutapahtumiin, joissa olen ollut. Säännöt luin ensikertalaisena moneen kertaan ja kertasin ne ajatuksella vielä kilpailupäivän aamuna. Aamulla pakkasin myös vaihtoalueilla tarvitsemani tavarat huollella kilpailutoimistosta saamiini vaihtopusseihin ja merkitsin tarvikkeeni asianmukaisesti kilpalunumerotarroilla. Kilpanumerotatuoinnit liimailin molempiin käsivarsiin ja voitelin hiertymille herkät alueet Compeed- rakonestopuikolla ja Linolalla. Yritin huolehtia nesteensaannista koko aamupäivän, sillä kilpailupäivänäkin sai nauttia hellelukemista. Pyörään varattuun pulloon lisäsin ripauksen suolaa kramppien ehkäisemiseksi.

Kilpailu paikalle saavuin kolme tuntia ennen lähtöä. Tuo aika kului yllättävän nopeasti tavaroita paikoilleen viedessä, kilpailuinfoa kuunnellessa ja uintia lämmitellessä. Ennen lähtöä söin kevyesti, banaania ja myslipatukoita. Minkäänlaiseen urheilujuomaan tai energiageeliin en koskenut, sillä ne ovat petollisia tottumattomalle. Toisin sanoen ne saa mahan totaalisen sekaisin.

Alueella törmäsin useampaan tuttuun kasvoon ja lähtöä odotellessa kerkesi vaihtamaan ajtuksia tulevasta kilpailusta. Tunnelma oli rento ja hyvin rauhallinen. Odotin, koska jännitys alkaisi kipristellä vatsanpohjassa, mutta sitä ei tullut lainkaan. Myös juoksutapahtumista tuttu liikuttumisen tunne ei ottanut minussa valtaa. Yllätin itseni omalla tyyneydelläni. Onnistuin hallitsemaan tunteeni ja ajatukseni ihmeellisen hyvin, minulle täysin uudessa tilanteessa. Viimeisen silauksen tyyneydelleni antoi uintiverryttely. Uinti kulki viikon tauon jälkeen hyvin ja vesi tuntui ihanan lämpimältä ihoa vasten. Vaatteet pysyivät päällä, eivätkä ne mitenkään hankaloittaneet uintia. Verryttelyssä tajusin myös tehneeni oikean valinnan märkäpuvun suhteen. Verryttelyn jälkeen oli jo aika siirtyä lähtöalueelle ja ryhmittäytyä oman uintivauhdin mukaiseen kohtaan lähtökarsinassa.

Uinnin yhteislähtö oli minulle uusikokemus ja voin vain arvella millaista olisi uida sadan muun kanssa kylkikyljessä. Koska halusin välttää väkijoukon keskelle joutumista, otin uintipaikkani porukan keskivaiheilta ja ulkoreunalta. Lähdin kuitenkin uintivauhtiini nähden liian hänniltä ja jäin pahimman ryysiksen aiheuttamaan mottiin. Jouduin jarruttelemaan ja poijuilla lähes pysähtymään, kun molemmilla puolillani ui kilpailijoita niin liki, että oman uinnin tekeminen oli täysin mahdotonta. Sopivaa ohituspaikkaa ei tahtonut tuon lyhyen uintiosuuden aikana syntyä ollenkaan. Arviolta noin 200m jälkeen runttasin itseni joukosta porukan ulkoreunalle ja sitä kautta pääsin pahimman ryysiksen ohi. Viimeisen 100m sain uida ns. omaa uintia. Rantaan nousin ensimmäisten joukossa. Uinti meni kaikesta huolimatta hyvin. Uinnin jälkeinen vaihto tuntui kestävän ikuisuuden. Kosteisiin ja hiekkaisiin jalkoihin oli vaikeaa pukea sukkia ja juoksukenkiä.

Pyöräilyosuuden pyöräilin tavallisella hybridipyörällä. Hyvin nopeasti minulle valkeni, että tuolla pyörällä ei pitkälle pakoon pötkitä.  Jos uinnissa nousin ensimmäisten joukossa, jäin pyöräilyssä joukon hännille. Kyllä se on vain niin, että tavallinen pyörä häviää kilpapyörälle. Melkeimpä kaikilla kuntosarjassa oli allaan kilpailuun paremmin soveltuvat maantiepyörät ja ero pyörien välillä oli armoton. Lähes kaikki kanssakilpailijat hurahtivat ohi hienoine pyörineen ja sehän vähän söi tällaisella kilpailuvietillä varustettua naista. Matka taittui tuskastuttavan hitaasti ja olin varma, että jäisin pyöräosuuden viimeiseksi. Päätinkin siltä istumalta vakaasti, että jos ikinä enää otan osaa tri-kisoihin, allani on maantiepyörä. En kertakaikkiaan suostu häviämään noin paljon ajassa muille 😄.

Pyöräilyn jälkeinen vaihto sujui sitten nopeammin. Juoksu alkoi kankeasti ja vasen reisi sekä oikea pohje hakivat kramppia. Juoksun ensimmäiset 2km olivat kamalia ja mieli teki vaihtaa kävelyyn. Onneksi en antanut periksi, sillä jalat vetreytyivät pikkuhiljaa ja juoksu kulki paremmin viimeiset kilometrit. Ennen maalia sain irti vielä pienen spurtin ja juoksin loppumetrit kilpaa vieressä juosseen naisen kanssa. Maaliin pääsin ajalla 1:32:04. Ajasta olin positiivisesti yllättynyt, niin takkuiselta pyörä- ja juoksuosuus olivat tuntuneet. Ensikertalaisena ja ilman harjoitusta, olen aikaan tyytyväinen ja tiedän pystyväni parantamaan tuosta jo pelkästään pyörää vaihtamalla. Sen verran kokeilu jätti hampaankoloon, että uudelleen on kilpailemaan päästävä ja loppuaika on oltava tuolloin alle puolitoista tuntia.

Sainkin mukavasti uutta motivaatiota lisätä muita lajeja uintiharjoittelua tukemaan. Josko syksyn ja talven aikana, uintiharrastuksen ohella, saisin kehitettyä lihaskuntoa ja juoksua paremmaksi. Keväällä lisäisin sitten pyöräilyä. Maantiepyörän laitan nyt ostoslistalle.

-Jonna-