Ajatuksia avovesiuinnista
Alkukesän huikeat lämpötilat on saattaneet järvivedet siedettäviin lämpölukemiin ja kaunis ilma on houkutellut järveen märkäpuvulla ja ilman. Viime viikon uinnit olivat taas niukassa johtuen aikatauluongelmista. Harmikseni pääsin vain kerran altaaseen ja kerran järveen. Kuluva viikokaan ei näytä uinnin suhteen paljoa paremmalta mutta yritetään.
Avovesiuinnin olen aloittanut pari kesää sitten ja se laahaa edelleen alkutekijöissään, sillä uintiseuraa ei tahdo niin vain järveen saada ja lisäksi koen, että allasuinti on tällä hetkellä enemmän se mun juttu, joka vetää useimmiten sen pidemmän korren, kun mahdollisuus lähteä uimaan tulee. Avovesiuinti on kuitenkin taito, jota haluan kehittää, sillä kiinnostaahan minua myös ympäri Suomea järjestettävät avovesiuintitapahtumat.
Avovesiuinnin aloitin uimaseuran järjestämällä pilottikurssilla, jossa harjoiteltiin avovesiuintitekniikkaa. Tekniikka poikkeaa jonkun verran allasuinnista ja lisäksi luonnonvesissä on ominaispiirteensä, joita ei ensimmäisenä tule ajatelleeksi, kun lajin pariin astelee. Ensinnäkin avovedessä jo pelkän uintimatkan arvioiminen on haasteellista ja matkaa kertyy todellisuudessa enemmän, kuin mitä silmät kertoo. Tämän vuoksi uintimatkat kannattaa suunnitella niin, että voi olla varma omista kyvyistään ja jaksamisestaan avovedessä.
Suomen oloissa järvivesi on kylmää ja tuulinen sää aiheuttaa aallokkoa. Kylmyys voi salvata hengitystä ja kangistaa lihaksia. Pää on syytä suojata kylmyydeltä hyvin. Aallokko taas hankaloittaa suunnan hahmoittamista ja myöskin voi kuljettaa mukanaan. Suunnistaminen pohjasta on mahdotonta ja uinti vaatii ajoittaista suunnan tarkistusta, päätä nostamalla. Suunnistamista hankaloittaa myös häikäisevä aurinko. Suunnistustaito on avovesiuinnin kulmakiviä ja siihen kannattaa panostaa, varsinkin jos tarkoitus on kilpailla. Avovesiuinnin haasteet voivat yllättää hyvänkin uimarin.
Vaikka allasuinti on minulle miellyttävämpi vaihtoehto, on järviuinnissa ehdottomasti hyvät puolensa. Järvi on aina avoinna ja mahdollistaa uintiharrastuksen kaikkina vuorokauden aikoina, eikä uintitilasta ole puutetta. Järvessä uinti lisää yhteyttä luontoon ja virkistää oloa mahtavalla tavalla. Järvessä voi uida yhtäjaksoisesti ja matkaa kertyy nopeasti ja huomaamatta. Ehdottomasti huonoin puoli on, että tarvitsen mukaan kaverin, jotta veteen ylipäätään uskallan. Ikävä kyllä uintiseuran saaminen ja aikataulujen sovittaminen on hankalaa ja siksi onkin hienoa, että viime viikolla löysin Facebook-ryhmän josta voin löytää kaipaamaani seuraa järveen. Tuo ryhmä on myös oivallinen paikka saada ympärille lisää samanhenkisiä ihmisiä ja luoda uusia verkostoja.
Jo oman turvallisuuden takia, avovedessä uinti porukassa on järkevää, sillä se vieressä uiva kaveri voi oikean hädän hetkellä olla se pelastava oljenkorsi. Lisäksi kaveri tuo henkistä turvaa, avoveden herättäessä minussa pelkoa. Heti, kun painan pääni pimeään veteen, ottaa mielikuvitus vallan ja potentiaalisia uhkia on siellä täällä. Olen varma, että pohjassa minua vaanii vähintään Loch Nessin hirviö. Uintini on jatkuvaa kamppailua pään sisällä syntyviä mörköjä vastaan, mörköjä joita ei pää pinnalla uidessa ole.
Pelkääminen lienee melko normaalia ja se liittyynee ihmisen sisäänrakennettuun itsesuojeluvaistoon. Järvessä näkyvyys on huono ja kirkkaassakin vedessä vähintään maisemaa vääristävä. Koska näkökyky on ihmiselle tärkeä asti mahdollista vaaraa arvioidessa, sen häiriintyessä mielikuvitus pyrkii syöttämään kaikenlaista järjenvastaista. Muut aistit valpastuvat ja uidessa olen jatkuvasti varuillani ja reagoin veden lämmönvaihteluihin ja liikkeiden tuomiin virtauksiinsekä ääniin voimakkaammin. Rennon uinnin saavuttaminen on työn alla ja yritän tietoisesti valmistautua kohtaamaan yllättäviä näkyjä, jotten sellaisen kohdalle osuessa saisi aikaan paniikkia. Tuota oman mielen rauhoittamista on harjoiteltava joka kerta, aina uudestaan ja uudestaan.
Rannalla on kesähelteillä vilkasta ja muutenkin, Ahveniston kaunis harjumaisema sekä historiallinen maauimala houkuttelee kuntoilijoita puoleensa. Vilkas ranta takaa nopean avun hädän sattuessa. Ahvenistonjärvessä on kolmion mallinen uintirata, jonka pituus kerran kierrettynä on noin 500 metriä. Ahveniston "erikoisuus" on pohjasta nousevat metalliputket, jotka kohdalle osuessa onnistuvat säikäyttämään joka kerta. Putkien olemassaololle en ole saanut selkeää vastautta mutta niitä on useita ja ne ovat kammottavia.
Avovesiuinti vaatii siis rohkeutta ja viisautta, mutta myös liudan erilaisia tarvikkeita. Ensimmäinen ja tärkein kapistus on oikean kokoinen märkäpuku. Märkäpuvun tehtävä on ensisijaisesti lämmittää ja toinen sen tuoma hyöty on kelluttavuus. Kelluttavuus tekee uimisesta taloudellisempaa ja turvallisempaa.
Oman märkäpukuni ostin huolellisen perehtymisen jälkeen nettikaupasta. Märkäpuku on uintiharrastukseni kalleimpia hankintoja, mutta ollut hintansa väärti. Pukuja on markkinoilla monen hintaista ja laatuista ja kaikki eivät suinkaan sovellu uintiin. Kalleinta pukua ei kannata ensimmäisenä rynnätä ostamaan, sillä niiden ominaisuudet tukevat parhaiten hyvää ja kokenutta uimaria. Oma pukuni on edullisemmasta päästä ja se on toiminut erittäin hyvin ensimmäisenä märkäpukuna, lajiin tutustuessa. Nettiä parempi vaihtoehto, on tietenkin hankkia puku asiantuntevasta kivijalkamyymälästä. Pukuja löytää kuitenkin edullisemmin netistä. Jotta rahat ei menisi hukkaan, kannattaa puku sovittaa ennen ostopäätöstä, hankkipa puvun mistä hyvänsä. Puku saa tuntua kuivana päällä ollessa tiukalta, jolloin se todennäköisesti on uidessa juuri sopiva.
Märkäpuvun istuvuuteen ja uitavuuteen vaikuttaa neoreenin paksuus ja se kuinka monesta palasta puku on kursittu kasaan. Kallimmissa puvuissa on huomioitu parempi liikkuvuus, erityisesti hartiaseudussa. Edulliset puvut ovat paksuhkoja ja muuttavat oleellisesti uintiasentoa. Esimerkiksi oma märkäpukuni kelluutta minua siinämäärin, että potkia ei juuri tarvitse. Olenkin tullut siihen tulokseen, että nykyinen pukuni kelluutta minua liiaksi ja uusi voisi olla valmistettu kauttaaltaan ohuemmasta neopreenista.
Uimalakki on hyvän puvun ohella ehdoton kapistus avovedessä. Sen tehtävä on pitää pää lämpimänä ja lisätä uimarin näkyvyyttä vedessä. Avoveteen kannattaa valita värikäs lakki mustan sijaan. Kylmässä vedessä uidessa, joka on selvästi alle 20 astetta, voi käyttää kahta lakkia päällekkäin tai käyttää paremmin eristävää neopreenilakkia pään suojana. Kylmä vesi laittaa pään pyörälle ja tuntuu korvissa pahalta. Suosittelen siis lakin lisäksi käyttämään korvatulppia. Korvatulpat ehkäisevät myös ns. uimarinkorvan kehittymistä, josta työpaikkani lääkärit minua ystävällisesti peloittelevat.
Kylmyyttä vastaan löytyy myös uintihanskoja ja tossuja, joilla sormet ja varpaat pysyvät lämpiminä. Näillä uiminen on vaikeaa, koska ne yhtälailla kelluttavat. Tossuilla uidessa jalkaterät keulivat pinnan yläpuolella, eikä potkuista tule mitään. Käsineet hankaloittavat osaltaan käsivetoa.
Käsineiden käyttö on kohdallani kuitenkin pakollista jos vesi on vaikkapa 15 asteista. Vasemmassa ranteessani on nääs vaiva, joka ilmenee kun oleilen kylmässä vedessä. Ranne jähmettyy ja kipeytyy. Koska vaiva ei tule muussa elämässä esille, olen järkeillyt sen olevan lihasten supistuessa syntyvä pinnetila rannehermossa. Lämmetessään ranne alkaa taas toimia normaalisti. Toissa iltana Ahveniston vesi oli jo 18 asteista ja tuota ongelmaa ei enää ilmennyt ilman hanskoja uidessa.
Avovesiuintiin on valmistettu olosuhteet huomioonottaen omia uimalaseja. Avovesiuintiin soveltuvat lasit ovat kooltaan isompia ja väritykseltään kirkkaita tai polarisoivia. Itse suosin polarisoivaa linssiä, joka lisää näkyvyyttä etenkin pilvisellä säällä, mutta toimivat hyvin myös muilla keleillä uidessa. Avovesiuintiin soveltuvissa laseissa painoarvona on hyvä näkyvyys, ei niinkään nopea ja virtaviivainen profiili.
Viimeisimpänä muttei vähäisempänä hakintalistalle kannataa lisätä uimarinpoiju, joka on perässä vedettävä värikäs kelluke. Poiju lisää uimarin näkyvyyttä ja kannattelee uimarin painoa esim. jalkakrampin iskiessä. Poijun sisään voi pakata myös tavaroita ja ne pysyvät siellä kuivana.
Jos nyt mietit avovesiuinnin aloittamista, kannattaa se aloittaa rauhallisesti totutellen, sekä tutustuen omiin tuntemuksiin ja reaktioihin vedessä. Uiminen porukassa on aina paras vaihtoehto ja kokeneemmilta uimareilta saa vinkkejä. Jos taas uit mieluummin yksin, kerro uintiaikeistasi ja paikasta jollekin kaverille, tärkeintä on, että edes joku tietää mistä sinut voi löytää.
-Jonna-
Avovesiuinnin olen aloittanut pari kesää sitten ja se laahaa edelleen alkutekijöissään, sillä uintiseuraa ei tahdo niin vain järveen saada ja lisäksi koen, että allasuinti on tällä hetkellä enemmän se mun juttu, joka vetää useimmiten sen pidemmän korren, kun mahdollisuus lähteä uimaan tulee. Avovesiuinti on kuitenkin taito, jota haluan kehittää, sillä kiinnostaahan minua myös ympäri Suomea järjestettävät avovesiuintitapahtumat.
Avovesiuinnin aloitin uimaseuran järjestämällä pilottikurssilla, jossa harjoiteltiin avovesiuintitekniikkaa. Tekniikka poikkeaa jonkun verran allasuinnista ja lisäksi luonnonvesissä on ominaispiirteensä, joita ei ensimmäisenä tule ajatelleeksi, kun lajin pariin astelee. Ensinnäkin avovedessä jo pelkän uintimatkan arvioiminen on haasteellista ja matkaa kertyy todellisuudessa enemmän, kuin mitä silmät kertoo. Tämän vuoksi uintimatkat kannattaa suunnitella niin, että voi olla varma omista kyvyistään ja jaksamisestaan avovedessä.
Suomen oloissa järvivesi on kylmää ja tuulinen sää aiheuttaa aallokkoa. Kylmyys voi salvata hengitystä ja kangistaa lihaksia. Pää on syytä suojata kylmyydeltä hyvin. Aallokko taas hankaloittaa suunnan hahmoittamista ja myöskin voi kuljettaa mukanaan. Suunnistaminen pohjasta on mahdotonta ja uinti vaatii ajoittaista suunnan tarkistusta, päätä nostamalla. Suunnistamista hankaloittaa myös häikäisevä aurinko. Suunnistustaito on avovesiuinnin kulmakiviä ja siihen kannattaa panostaa, varsinkin jos tarkoitus on kilpailla. Avovesiuinnin haasteet voivat yllättää hyvänkin uimarin.
Vaikka allasuinti on minulle miellyttävämpi vaihtoehto, on järviuinnissa ehdottomasti hyvät puolensa. Järvi on aina avoinna ja mahdollistaa uintiharrastuksen kaikkina vuorokauden aikoina, eikä uintitilasta ole puutetta. Järvessä uinti lisää yhteyttä luontoon ja virkistää oloa mahtavalla tavalla. Järvessä voi uida yhtäjaksoisesti ja matkaa kertyy nopeasti ja huomaamatta. Ehdottomasti huonoin puoli on, että tarvitsen mukaan kaverin, jotta veteen ylipäätään uskallan. Ikävä kyllä uintiseuran saaminen ja aikataulujen sovittaminen on hankalaa ja siksi onkin hienoa, että viime viikolla löysin Facebook-ryhmän josta voin löytää kaipaamaani seuraa järveen. Tuo ryhmä on myös oivallinen paikka saada ympärille lisää samanhenkisiä ihmisiä ja luoda uusia verkostoja.
Jo oman turvallisuuden takia, avovedessä uinti porukassa on järkevää, sillä se vieressä uiva kaveri voi oikean hädän hetkellä olla se pelastava oljenkorsi. Lisäksi kaveri tuo henkistä turvaa, avoveden herättäessä minussa pelkoa. Heti, kun painan pääni pimeään veteen, ottaa mielikuvitus vallan ja potentiaalisia uhkia on siellä täällä. Olen varma, että pohjassa minua vaanii vähintään Loch Nessin hirviö. Uintini on jatkuvaa kamppailua pään sisällä syntyviä mörköjä vastaan, mörköjä joita ei pää pinnalla uidessa ole.
Pelkääminen lienee melko normaalia ja se liittyynee ihmisen sisäänrakennettuun itsesuojeluvaistoon. Järvessä näkyvyys on huono ja kirkkaassakin vedessä vähintään maisemaa vääristävä. Koska näkökyky on ihmiselle tärkeä asti mahdollista vaaraa arvioidessa, sen häiriintyessä mielikuvitus pyrkii syöttämään kaikenlaista järjenvastaista. Muut aistit valpastuvat ja uidessa olen jatkuvasti varuillani ja reagoin veden lämmönvaihteluihin ja liikkeiden tuomiin virtauksiinsekä ääniin voimakkaammin. Rennon uinnin saavuttaminen on työn alla ja yritän tietoisesti valmistautua kohtaamaan yllättäviä näkyjä, jotten sellaisen kohdalle osuessa saisi aikaan paniikkia. Tuota oman mielen rauhoittamista on harjoiteltava joka kerta, aina uudestaan ja uudestaan.
 |
| Ahvenistonjärvi, Hämeenlinna |
Alue jossa aikoo uida kannattaa tuntea ja parasta on uida jo hyväksi havatuilla paikoilla. Uimapaikoista löytää valmista tietoa internetistä ja itselle kannattaa selvittää ainakin mahdolliset veneväylät ja kalastuspaikat sekä veden lämpötila ja laatu.
Hämeenlinnassa suosituin paikka avovesiuintiin lienee Ahvenistonjärvi. Ahvenistonjärvi on pieni, lähdepohjainen järvi, joka sijaitsee luonnonsuojelualueella. Vesi on kirkasta ja puhdasta, tosin näkyvyys katoaa nopeasti, sillä järvi on koostaan huolimatta syvä. Järvi on turvallinen uida ja ranta on aina lähellä, vaikka olisi järven keskellä. Järvessä ei ole veneliikennettä ja kalastus alueella on kielletty. Uimareille vaarallisia verkkoja tai ongenkoukkuja ei ole, eikä uintireissulla törmää karikkoihin.Rannalla on kesähelteillä vilkasta ja muutenkin, Ahveniston kaunis harjumaisema sekä historiallinen maauimala houkuttelee kuntoilijoita puoleensa. Vilkas ranta takaa nopean avun hädän sattuessa. Ahvenistonjärvessä on kolmion mallinen uintirata, jonka pituus kerran kierrettynä on noin 500 metriä. Ahveniston "erikoisuus" on pohjasta nousevat metalliputket, jotka kohdalle osuessa onnistuvat säikäyttämään joka kerta. Putkien olemassaololle en ole saanut selkeää vastautta mutta niitä on useita ja ne ovat kammottavia.
Avovesiuinti vaatii siis rohkeutta ja viisautta, mutta myös liudan erilaisia tarvikkeita. Ensimmäinen ja tärkein kapistus on oikean kokoinen märkäpuku. Märkäpuvun tehtävä on ensisijaisesti lämmittää ja toinen sen tuoma hyöty on kelluttavuus. Kelluttavuus tekee uimisesta taloudellisempaa ja turvallisempaa.
Oman märkäpukuni ostin huolellisen perehtymisen jälkeen nettikaupasta. Märkäpuku on uintiharrastukseni kalleimpia hankintoja, mutta ollut hintansa väärti. Pukuja on markkinoilla monen hintaista ja laatuista ja kaikki eivät suinkaan sovellu uintiin. Kalleinta pukua ei kannata ensimmäisenä rynnätä ostamaan, sillä niiden ominaisuudet tukevat parhaiten hyvää ja kokenutta uimaria. Oma pukuni on edullisemmasta päästä ja se on toiminut erittäin hyvin ensimmäisenä märkäpukuna, lajiin tutustuessa. Nettiä parempi vaihtoehto, on tietenkin hankkia puku asiantuntevasta kivijalkamyymälästä. Pukuja löytää kuitenkin edullisemmin netistä. Jotta rahat ei menisi hukkaan, kannattaa puku sovittaa ennen ostopäätöstä, hankkipa puvun mistä hyvänsä. Puku saa tuntua kuivana päällä ollessa tiukalta, jolloin se todennäköisesti on uidessa juuri sopiva.
Märkäpuvun istuvuuteen ja uitavuuteen vaikuttaa neoreenin paksuus ja se kuinka monesta palasta puku on kursittu kasaan. Kallimmissa puvuissa on huomioitu parempi liikkuvuus, erityisesti hartiaseudussa. Edulliset puvut ovat paksuhkoja ja muuttavat oleellisesti uintiasentoa. Esimerkiksi oma märkäpukuni kelluutta minua siinämäärin, että potkia ei juuri tarvitse. Olenkin tullut siihen tulokseen, että nykyinen pukuni kelluutta minua liiaksi ja uusi voisi olla valmistettu kauttaaltaan ohuemmasta neopreenista.
 |
| Avovesiuintiin soveltuvia tarvikkeita. |
Uimalakki on hyvän puvun ohella ehdoton kapistus avovedessä. Sen tehtävä on pitää pää lämpimänä ja lisätä uimarin näkyvyyttä vedessä. Avoveteen kannattaa valita värikäs lakki mustan sijaan. Kylmässä vedessä uidessa, joka on selvästi alle 20 astetta, voi käyttää kahta lakkia päällekkäin tai käyttää paremmin eristävää neopreenilakkia pään suojana. Kylmä vesi laittaa pään pyörälle ja tuntuu korvissa pahalta. Suosittelen siis lakin lisäksi käyttämään korvatulppia. Korvatulpat ehkäisevät myös ns. uimarinkorvan kehittymistä, josta työpaikkani lääkärit minua ystävällisesti peloittelevat.
Käsineiden käyttö on kohdallani kuitenkin pakollista jos vesi on vaikkapa 15 asteista. Vasemmassa ranteessani on nääs vaiva, joka ilmenee kun oleilen kylmässä vedessä. Ranne jähmettyy ja kipeytyy. Koska vaiva ei tule muussa elämässä esille, olen järkeillyt sen olevan lihasten supistuessa syntyvä pinnetila rannehermossa. Lämmetessään ranne alkaa taas toimia normaalisti. Toissa iltana Ahveniston vesi oli jo 18 asteista ja tuota ongelmaa ei enää ilmennyt ilman hanskoja uidessa.
Avovesiuintiin on valmistettu olosuhteet huomioonottaen omia uimalaseja. Avovesiuintiin soveltuvat lasit ovat kooltaan isompia ja väritykseltään kirkkaita tai polarisoivia. Itse suosin polarisoivaa linssiä, joka lisää näkyvyyttä etenkin pilvisellä säällä, mutta toimivat hyvin myös muilla keleillä uidessa. Avovesiuintiin soveltuvissa laseissa painoarvona on hyvä näkyvyys, ei niinkään nopea ja virtaviivainen profiili.
Viimeisimpänä muttei vähäisempänä hakintalistalle kannataa lisätä uimarinpoiju, joka on perässä vedettävä värikäs kelluke. Poiju lisää uimarin näkyvyyttä ja kannattelee uimarin painoa esim. jalkakrampin iskiessä. Poijun sisään voi pakata myös tavaroita ja ne pysyvät siellä kuivana.
Jos nyt mietit avovesiuinnin aloittamista, kannattaa se aloittaa rauhallisesti totutellen, sekä tutustuen omiin tuntemuksiin ja reaktioihin vedessä. Uiminen porukassa on aina paras vaihtoehto ja kokeneemmilta uimareilta saa vinkkejä. Jos taas uit mieluummin yksin, kerro uintiaikeistasi ja paikasta jollekin kaverille, tärkeintä on, että edes joku tietää mistä sinut voi löytää.
-Jonna-
Kommentit
Lähetä kommentti